Jobin 20
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
Entonces Zofar el naamatita respondió y dijo:
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
“¡Me veo obligado a responder porque estoy muy molesto!
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
¡Lo que te oigo decir me ofende, pero sé cómo responderte!
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
“¿No sabes que desde la antigüedad, desde que los seres humanos fueron puestos en esta tierra,
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
el triunfo de los malvados no dura mucho tiempo, y que los que rechazan a Dios sólo son felices por poco tiempo?
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
Aunque sean tan altos que lleguen a los cielos, aunque sus cabezas toquen las nubes,
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
se desvanecerán para siempre como sus propios excrementos. Las personas que los conocían
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
se desvanecerán como un sueño, para no ser encontrados nunca, huyendo como una visión de la noche.
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
Los que una vez los vieron no los verán más; sus familias no volverán a poner los ojos en ellos.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
Sus hijos tendrán que pagar a los pobres y tendrán que devolver sus riquezas.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
Aunque los malvados tengan cuerpos jóvenes y fuertes, morirán y serán enterrados.
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
“Aunque el mal sabe dulce en sus bocas y lo esconden bajo sus lenguas,
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
no lo dejan ir sino que lo mantienen en sus bocas,
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
y en sus estómagos se vuelve amargo, volviéndose como veneno de serpiente dentro de ellos.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
Se tragan las riquezas y las vuelven a vomitar; Dios las expulsa de sus estómagos.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
Aspiran veneno de serpiente; la mordedura de la víbora los matará.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
No vivirán para disfrutar de los arroyos, de los ríos de leche y miel.
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
Tendrán que devolver lo que han ganado y no tendrán ningún beneficio; no disfrutarán de ninguna de sus ganancias.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
Porque han oprimido y han abandonado a los pobres; se han apoderado de casas que no construyeron.
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
Porque su codicia nunca fue satisfecha, no queda nada que les guste y que no hayan consumido.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
Nada escapa a sus voraces apetitos, por lo que su felicidad no dura mucho.
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
“Incluso cuando los malvados tienen todo lo que desean, se enfrentan a problemas; toda clase de miseria caerá sobre ellos.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
Mientras están ocupados llenando sus estómagos, la hostilidad de Dios arderá contra ellos, y caerá como lluvia sobre ellos.
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
Mientras huyen para escapar de un arma de hierro, una flecha de bronce los alcanzará.
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
La flecha sale de su vesícula biliar, brillando con sangre. Están absolutamente aterrorizados.
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
Todo lo que valoran desaparecerá en la oscuridad; el fuego divino los destruirá; todo lo que les queda se convertirá en humo.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
Los cielos revelarán lo que han hecho mal; la tierra se levantará contra ellos.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
Todos sus bienes serán sacados de sus casas; serán arrastrados en el día del juicio de Dios.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
Esta es la parte que los impíos reciben de Dios, la herencia que Dios dice que deben tener”.
