Jobin 20
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
And Zophar the Naamathite answereth and saith: —
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
Therefore my thoughts cause me to answer, And because of my sensations in me.
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
The chastisement of my shame I hear, And the spirit of mine understanding Doth cause me to answer:
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
This hast thou known from antiquity? Since the placing of man on earth?
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
That the singing of the wicked [is] short, And the joy of the profane for a moment,
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
Though his excellency go up to the heavens, And his head against a cloud he strike —
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
As his own dung for ever he doth perish, His beholders say: 'Where [is] he?'
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
As a dream he fleeth, and they find him not, And he is driven away as a vision of the night,
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
The eye hath not seen him, and addeth not. And not again doth his place behold him.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
His sons do the poor oppress, And his hands give back his wealth.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
His bones have been full of his youth, And with him on the dust it lieth down.
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
Though he doth sweeten evil in his mouth, Doth hide it under his tongue,
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
Hath pity on it, and doth not forsake it, And keep it back in the midst of his palate,
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
His food in his bowels is turned, The bitterness of asps [is] in his heart.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
Wealth he hath swallowed, and doth vomit it. From his belly God driveth it out.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
Gall of asps he sucketh, Slay him doth the tongue of a viper.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
He looketh not on rivulets, Flowing of brooks of honey and butter.
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
He is giving back [what] he laboured for, And doth not consume [it]; As a bulwark [is] his exchange, and he exults not.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
For he oppressed — he forsook the poor, A house he hath taken violently away, And he doth not build it.
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
For he hath not known ease in his belly. With his desirable thing he delivereth not himself.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
There is not a remnant to his food, Therefore his good doth not stay.
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
In the fulness of his sufficiency he is straitened. Every perverse hand doth meet him.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
It cometh to pass, at the filling of his belly, He sendeth forth against him The fierceness of His anger, Yea, He raineth on him in his eating.
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
He fleeth from an iron weapon, Pass through him doth a bow of brass.
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
One hath drawn, And it cometh out from the body, And a glittering weapon from his gall proceedeth. On him [are] terrors.
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
All darkness is hid for his treasures, Consume him doth a fire not blown, Broken is the remnant in his tent.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
Reveal do the heavens his iniquity, And earth is raising itself against him.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
Remove doth the increase of his house, Poured forth in a day of His anger.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
This [is] the portion of a wicked man from God. And an inheritance appointed him by God.
