Jobin 20
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
Then answered Zophar the Naamathite, and said:
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
For this do my thoughts lead me to reply, And for this is my ardor within me.
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
I have heard my shameful rebuke; And the spirit, from my understanding, answereth for me.
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
Knowest thou not, that from the days of old, From the time when man was placed upon the earth,
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
The triumphing of the wicked hath been short, And the joy of the impious but for a moment?
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
Though his greatness mount up to the heavens, And his head reach to the clouds,
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
Yet shall he perish for ever, and be mingled with dust; They who saw him shall say, Where is he?
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
He shall flee away like a dream, and shall not be found; Yea, he shall disappear like a vision of the nigh.
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
The eye also which saw him shall see him no more, And his dwelling-place shall never more behold him.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
His sons shall seek the favor of the poor, And their hands shall give back his wealth.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
His bones are full of his youth, But they shall lie down with him in the dust.
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
Though wickedness be sweet in his mouth, Though he hide it under his tongue,
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
Though he cherish it, and will not part with it, And keep it fast in his mouth,
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
Yet his meat shall be changed within him, And become to him the poison of asps.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
He hath glutted himself with riches, And he shall throw them up again; Yea, God shall cast them out of his body.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
He shall suck the poison of asps; The tongue of the viper shall destroy him.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
He shall never see the flowing streams, And the rivers of honey and milk.
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
The fruits of his toil he shall give back, and shall not enjoy them: It is substance to be restored, and he shall not rejoice therein.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
Because he hath oppressed and abandoned the poor, And seized upon the house which he did not build;
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
Because he knew no rest in his bosom, He shall not save that in which he delighteth.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
Because nothing escaped his greediness, His prosperity shall not endure.
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
In the fulness of his abundance he shall be brought low; Every hand of the wretched shall come upon him.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
He shall, indeed, have wherewith to fill himself: God shall send upon him the fury of his anger, And rain it down upon him for his food.
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
If he fleeth from the iron weapon, The bow of brass shall pierce him through.
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
He draweth the arrow, and it cometh forth from his body; Yea, the glittering steel cometh out of his gall. Terrors are upon him;
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
Calamity of every kind is treasured up for him. A fire not blown shall consume him; It shall consume whatever is left in his tent.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
The heavens shall reveal his iniquity, And the earth shall rise up against him.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
The substance of his house shall disappear; It shall flow away in the day of His wrath.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
Such is the portion of the wicked man from God, And the inheritance appointed for him by the Almighty.
