Jobin 20
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
And Zophar the Naamathite answers and says:
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
“Therefore my thoughts cause me to answer, And because of my sensations in me.
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
I hear the discipline of my shame, And the spirit of my understanding causes me to answer:
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
Have you known this from antiquity? Since the placing of man on earth?
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
That the singing of the wicked [is] short, And the joy of the profane for a moment,
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
Though his excellence goes up to the heavens, He strikes his head against a cloud—
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
He perishes as his own dung forever, His beholders say, Where [is] he?
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
He flees as a dream, and they do not find him, And he is driven away as a vision of the night,
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
The eye has not seen him, and does not add. And his place does not behold him again.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
His sons oppress the poor, And his hands give back his wealth.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
His bones have been full of his youth, and it lies down with him on the dust.
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
Though he sweetens evil in his mouth, hides it under his tongue,
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
has pity on it, and does not forsake it, and keeps it back in the midst of his palate,
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
his food is turned in his bowels, the bitterness of cobras [is] in his heart.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
He has swallowed wealth, and vomits it. God drives it out from his belly.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
He sucks [the] gall of cobras, the tongue of a viper slays him.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
He does not look on streams, Flowing of brooks of honey and butter.
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
He is giving back [what] he labored for, and does not consume [it]; As a bulwark [is] his exchange, and he does not exult.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
For he oppressed—he forsook the poor, He has taken a house away violently, And he does not build it.
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
For he has not known ease in his belly. With his desirable thing he does not deliver himself.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
There is not a remnant to his food, Therefore his good does not stay.
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
In the fullness of his sufficiency he is constricted. Every perverse hand meets him.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
It comes to pass, at the filling of his belly, He sends forth against him The fierceness of His anger, Indeed, He rains on him in his eating.
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
He flees from an iron weapon, A bow of bronze passes through him.
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
One has drawn, And it comes out from the body, And a glittering weapon proceeds from his gall. Terrors [are] on him.
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
All darkness is hid for his treasures, A fire not blown consumes him, The remnant is broken in his tent.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
The heavens reveal his iniquity, And earth is raising itself against him.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
The increase of his house is removed, Poured forth in a day of His anger.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
This [is] the portion of a wicked man from God. And an inheritance appointed him by God.”
