Jobin 20
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
Then Sophar the Naamathite answered, and said:
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
Therefore various thoughts succeed one another in me, and my mind is hurried away to different things.
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
The doctrine with which thou reprovest me, I will hear, and the spirit of my understanding shall answer for me.
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
This I know from the beginning, since man was placed upon the earth,
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
That the praise of the wicked is short, and the joy of the hypocrite but for a moment.
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
If his pride mount up even to heaven, and his head touch the clouds:
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
In the end he shall be destroyed like a dunghill, and they that has seen him shall say: Where is he?
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
As a dream that fleeth away he shall not be found, he shall pass as a vision of the night:
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
The eyes that had seen him, shall see him no more, neither shall his place any more behold him.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
His children shall be oppressed with want, and his hands shall render him his sorrow.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
His bones shall be filled with the vices of his youth, and they shall sleep with him in the dust.
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
For when evil shall be sweet in his mouth, he will hide it under his tongue.
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
He will spare it, and not leave it, and will hide it in his throat.
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
His bread in his belly shall be turned into the gall of asps within him.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
The riches which he hath swallowed; he shall vomit up, and God shall draw them out of his belly.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
He shall suck the head of asps, and the viper’s tongue shall kill him.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
(Let him not see the streams of the river, the brooks of honey and of butter.)
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
He shall be punished for all that he did, and yet shall not be consumed: according to the multitude of his devices so also shall he suffer.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
Because he broke in and stripped the poor: he hath violently taken away a house which he did not build.
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
And yet his belly was not filled: and when he hath the things he coveted, he shall not be able to possess them.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
There was nothing left of his meat, and therefore nothing shall continue of his goods:
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
When he shall be filled, he shall be straitened, he shall burn, and every sorrow shall fall upon him.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
May his belly be filled, that God may send forth the wrath of his indignation upon him, and rain down his war upon him.
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
He shall flee from weapons of iron, and shall fall upon a bow of brass.
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
The sword is drawn out, and cometh forth from its scabbard, and glittereth in his bitterness: the terrible ones shall go and come upon him.
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
All darkness is hid in his secret places: a fire that is not kindled shall devour him, he shall be afflicted when left in his tabernacle.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
The heavens shall reveal his iniquity, and the earth shall rise up against him.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
The offspring of his house shall be exposed, he shall be pulled down in the day of God’s wrath.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
This is the portion of a wicked man from God, and the inheritance of his doings from the Lord.
