< Jobin 2 >
1 Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui Herran eteen.
Again it came to pass on the day when the sons of God came to present themselves before Jehovah, that Satan came also among them to present himself before Jehovah.
2 Silloin sanoi Herra saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
And Jehovah said to Satan, From where did thou come? And Satan answered Jehovah, and said, From going to and fro on the earth, and from walking up and down on it.
3 Ja Herra sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.
And Jehovah said to Satan, Have thou considered my servant Job? For there is none like him in the earth, a perfect and an upright man, one who fears God, and turns away from evil. And he still holds fast his integrity, although thou moved me against him, to destroy him without cause.
4 Saatana vastasi Herraa ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.
And Satan answered Jehovah, and said, Skin for skin, yea, all that a man has he will give for his life.
5 Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.
But put forth thy hand now, and touch his bone and his flesh, and he will renounce thee to thy face.
6 Herra sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.
And Jehovah said to Satan, Behold, he is in thy hand, only spare his life.
7 Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.
So Satan went forth from the presence of Jehovah, and smote Job with severe boils from the sole of his foot to his crown.
8 Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.
And he took a potsherd for him to scrape himself with it, and he sat among the ashes.
9 Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.
Then his wife said to him, Do thou still hold fast thine integrity? Renounce God, and die.
10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.
But he said to her, Thou speak as one of the foolish women speaks. What? Shall we receive good at the hand of God, and shall we not receive evil? In all this Job did not sin with his lips.
11 Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.
Now when Job's three friends heard of all this evil that came upon him, they came each one from his own place-Eliphaz the Temanite, and Bildad the Shuhite, and Zophar the Naamathite-and they made an appointment together to come to bemoan him and to comfort him.
12 Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,
And when they lifted up their eyes afar off, and did not recognize him, they lifted up their voice, and wept. And each one tore his robe, and sprinkled dust upon their heads toward heaven.
13 Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.
So they sat down with him upon the ground seven days and seven nights. And none spoke a word to him, for they saw that his grief was very great.