Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
Então Job respondeu,
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
“Quanto tempo você vai me atormentar, e me esmagar com palavras?
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
Você já me reprovou dez vezes. Você não tem vergonha de me atacar.
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
If é verdade que eu errei, meu erro permanece comigo mesmo.
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
Se de fato vocês se ampliarão contra mim, e implorar contra mim a minha reprovação,
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
saiba agora que Deus me subverteu, e tem me cercado com sua rede.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
“Eis que eu grito de errado, mas não sou ouvido. Eu clamo por ajuda, mas não há justiça.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
Ele se amuralhou no meu caminho para que eu não possa passar, e colocou escuridão em meus caminhos.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
Ele me despojou de minha glória, e tirei a coroa da minha cabeça.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
Ele me derrubou de todos os lados, e eu estou fora. Ele arrancou minha esperança como uma árvore.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
Ele também acendeu sua ira contra mim. Ele me conta entre seus adversários.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
Suas tropas se unem, construir uma rampa de cerco contra mim, e acampar ao redor da minha tenda.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
“Ele colocou meus irmãos longe de mim. Meus conhecidos estão totalmente distantes de mim.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
Meus parentes foram embora. Meus amigos familiares se esqueceram de mim.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
Aqueles que moram em minha casa e minhas empregadas me consideram um estranho. Eu sou um estrangeiro à vista deles.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
Chamo meu criado e ele não me dá resposta. Eu lhe imploro com a boca.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
My respire é ofensivo para minha esposa. Sou repugnante para os filhos de minha própria mãe.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Até mesmo crianças pequenas me desprezam. Se eu me levanto, eles falam contra mim.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
Todos os meus amigos familiares me abominam. Aqueles que eu amava se voltaram contra mim.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
Meus ossos colam-se à minha pele e à minha carne. Eu escapei pela pele dos meus dentes.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
“Tenha piedade de mim. Tenham piedade de mim, vocês meus amigos, pois a mão de Deus me tocou.
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Por que você me persegue como Deus, e não estão satisfeitos com minha carne?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
“Oh, que minhas palavras foram escritas agora! Oh, que estavam inscritos em um livro!
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
That com uma caneta de ferro e chumbo eles foram gravados na rocha para sempre!
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
Mas quanto a mim, eu sei que meu Redentor vive. No final, ele estará sobre a terra.
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
Depois que minha pele for destruída, então eu verei Deus em minha carne,
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
que eu, até mesmo eu, verei do meu lado. Meus olhos vão ver, e não como um estranho. “Meu coração está consumido dentro de mim”.
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
Se você disser: 'Como o perseguiremos'! porque a raiz da questão se encontra em mim,
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
tenha medo da espada, por fúria traz as punições da espada, que você pode saber que há um julgamento”.
