Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
Alors Job répondit,
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
« Jusqu'à quand me tourmenterez-vous, et m'écraser avec des mots?
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
Vous m'avez fait dix fois des reproches. Vous n'avez pas honte de m'attaquer.
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
S'il est vrai que j'ai fait une erreur, mon erreur reste avec moi-même.
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
Si vous vous glorifiez contre moi, et plaidez contre moi mon opprobre,
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
savent maintenant que Dieu m'a subverti, et m'a entouré de son filet.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
« Voici, je crie au mal, mais on ne m'écoute pas. Je crie à l'aide, mais il n'y a pas de justice.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
Il a muré mon chemin pour que je ne puisse pas passer, et a mis les ténèbres sur mes chemins.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
Il m'a dépouillé de ma gloire, et a enlevé la couronne de ma tête.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
Il m'a brisé de toutes parts, et je suis parti. Il a arraché mon espoir comme un arbre.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
Il a aussi enflammé sa colère contre moi. Il me compte parmi ses adversaires.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
Ses troupes montent ensemble, construire une rampe de siège contre moi, et camper autour de ma tente.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
« Il a éloigné mes frères de moi. Mes connaissances sont complètement éloignées de moi.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
Mes proches sont partis. Mes amis familiers m'ont oublié.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
Ceux qui habitent dans ma maison et mes servantes me considèrent comme un étranger. Je suis un étranger à leurs yeux.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
J'appelle mon serviteur, et il ne me répond pas. Je le supplie avec ma bouche.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
Mon souffle est offensant pour ma femme. Je suis détestable pour les enfants de ma propre mère.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Même les jeunes enfants me méprisent. Si je me lève, ils parlent contre moi.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
Tous mes amis familiers m'abhorrent. Ceux que j'aimais se sont retournés contre moi.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
Mes os collent à ma peau et à ma chair. Je m'en suis sorti par la peau des dents.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
« Ayez pitié de moi. Ayez pitié de moi, vous mes amis, car la main de Dieu m'a touché.
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Pourquoi me persécutez-vous comme Dieu, et ne sont pas satisfaits de ma chair?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
« Oh, si mes paroles étaient maintenant écrites! Oh, qu'ils soient inscrits dans un livre!
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
Qu'avec une plume de fer et du plomb ils ont été gravés dans la roche pour toujours!
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
Quant à moi, je sais que mon Rédempteur est vivant. A la fin, il se tiendra sur la terre.
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
Après que ma peau soit détruite, alors je verrai Dieu dans ma chair,
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
que je verrai, moi aussi, de mon côté. Mes yeux verront, et pas comme un étranger. « Mon cœur se consume en moi.
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
Si vous dites: « Comme nous le persécuterons! parce que la racine du problème se trouve en moi,
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
craignez l'épée, car la colère amène les châtiments de l'épée, afin que vous sachiez qu'il y a un jugement. »
