Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
“How long will you make me suffer and break me into pieces with words?
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
These ten times you have reproached me; you are not ashamed that you have treated me harshly.
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
If it is indeed true that I have erred, my error remains my own concern.
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
If indeed you will exalt yourselves above me and use my humiliation against me,
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
then you should know that God has done wrong to me and has caught me in his net.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
See, I cry out, “Violence!” but I get no answer. I call out for help, but there is no justice.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
He has walled up my way so that I cannot pass, and he has set darkness in my path.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
He has stripped me of my glory, and he has taken the crown from my head.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
He has broken me down on every side, and I am gone; he has pulled up my hope like a tree.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
He has also kindled his wrath against me; he regards me as one of his adversaries.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
His troops come on together; they cast up siege mounds against me and encamp around my tent.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
He has put my brothers far from me; my acquaintances are wholly alienated from me.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
My kinsfolk have failed me; my close friends have forgotten me.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
Those who once stayed as guests in my house and my female servants regard me as a stranger; I am an alien in their sight.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
I call to my servant, but he gives me no answer although I entreat him with my mouth.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
My breath is offensive to my wife; I am even disgusting to those who were born from my mother's womb.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Even young children despise me; if I rise to speak, they speak against me.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
All my familiar friends abhor me; those whom I love have turned against me.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
My bones cling to my skin and to my flesh; I survive only by the skin of my teeth.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
Have pity upon me, have pity upon me, my friends, for the hand of God has touched me.
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Why do you pursue me like God does? Will you ever be satisfied with my flesh?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
Oh, that my words were now written down! Oh, that they were inscribed in a book!
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
Oh, that with an iron pen and lead they were engraved in the rock forever!
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
But as for me, I know that my Redeemer lives, and that at last he will stand on the earth;
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
after my skin, that is, this body, is destroyed, then in my flesh I will see God.
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
I will see him with my own eyes—I, and not someone else. My heart fails within me.
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
If you say, 'How we will persecute him! The root of his troubles lies in him,'
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
then be afraid of the sword, because wrath brings the punishment of the sword, so that you may know there is a judgment.”
