Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
Then Job replied:
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
“How long will you [three] torment me and crush my spirit by saying to me [that I am wicked]?
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
You have already insulted me many [HYP] times; (are you not ashamed for saying these things to me?/you should be ashamed for saying these things to me.) [RHQ]
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
Even if it were true that I have done things that are wrong, I have not injured you!
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
If you truly think that you are better than I am, and you think that my being miserable now proves that I (am guilty/have committed many sins),
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
you need to realize that it is God who has caused me to suffer. [It is as though] he has trapped me with his net.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
“I cry out, ‘Help me!’, but no one answers me. I call out loudly, but there is no one, [not even God, ] who acts fairly toward me.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
[It is as though] [MET] God has blocked my way, with the result that I cannot go where I want to; [it is as though] he has forced me to try to find my way in the darkness.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
He has (taken away my good reputation/caused people not to honor me any more); [it is as though] he removed [MET] a crown from my head.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
He batters me from every side, and I will soon die. He has caused me to no longer confidently expect [him to do good things for me].
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
He attacks me because he is extremely angry with me [MET], and he considers that I am his enemy.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
[It is as though] he sends his army to attack me; they surround my tent, preparing to attack me.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
“God has caused my brothers to abandon me, and all those who know me act like strangers to me.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
All my relatives and good friends have left me.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
The people who were guests in my house have forgotten me, and my female servants consider that I am a stranger or that I am a foreigner.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
When I summon my servants, they do not answer; I plead with them to come [to help me, but they do not come].
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
My wife does not want to come close to me because my breath [smells very bad], and even my brothers detest me.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Even young children despise me; when I stand up [to talk to them], they laugh at me.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
My dearest friends detest me, and those whom I love [very much] have turned against me.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
My body is [only] skin and bones; I am barely alive [IDM].
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
[“I plead with] you, my [three] friends, pity me, because God has (struck [EUP] me with his hand/caused me to suffer greatly).
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Why do you cause me to suffer like God does? Why do you continue to slander [MET] me?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
“I wish/desire that someone would take these words of mine and write them permanently in a book [in order that people can read them].
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
Or else, I wish that he would carve them on a rock with (a chisel/an iron tool) in order that they would last forever.
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
But I know that the one who vindicates/defends me in court is alive, and that some day he will stand [here] on the earth [and make the final decision about whether I deserve to be punished].
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
And even after diseases have eaten away my skin, while I still have my body, I will see God.
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
I will see him myself; I will see him with my own eyes! I am overwhelmed [as I think about that]!
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
“If you three men say, ‘What more can we do to cause Job to suffer?’ and if you say, ‘He has caused his own [troubles],’
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
you should be afraid that God will punish [MTY] you; he punishes those [like you] with whom he is angry; and when that happens, you will know that there is [someone who] judges [people].”
