Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
But Job answered by saying:
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
How long will you afflict my soul and wear me down with words?
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
So, ten times you confound me and are not ashamed to oppress me.
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
Now, of course, if I have been ignorant, my ignorance will be with me.
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
But you have risen up against me, and you accuse me to my disgrace.
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
At least now you should understand that God has not afflicted me with a balanced judgment, though he has encompassed me with his scourges.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
Behold, I will cry out, enduring violence, and no one will hear. I will announce loudly, but there is no one who may judge.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
He has hemmed in my path, and I cannot pass; he has added darkness to my difficult path.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
He has plundered me of my glory, and he has stolen the crown from my head.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
He has destroyed me on every side, and I am lost, and, like an uprooted tree, he has taken away my hope.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
His fury has raged against me, and in this way he has treated me like his enemy.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
His troops have gathered together, and they have made their way to me, and they have besieged my tabernacle all around.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
He has put my brothers far from me, and my friends have withdrawn from me like strangers.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
My kinsmen have forsaken me, and those who knew me, have forgotten me.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
The inhabitants of my house and my maidservants treat me just as if I were a stranger, and I have been like a sojourner in their eyes.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
I called my servant, and he did not respond; I pleaded with him with my own mouth.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
My wife has shuddered at my breath, and I have begged the sons of my loins.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Even the foolish have looked down on me, and, when I withdrew from them, they spoke ill of me.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
Those who were sometimes my counselors, treat me like an abomination; and he whom I valued the most has turned against me.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
Since my flesh has been consumed, my bone adheres to my skin, and only my lips have been left around my teeth.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
Have mercy on me, have compassion on me, at least you my friends, because the hand of the Lord has touched me.
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Why do you pursue me just as God does, and satiate yourselves with my flesh?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
Who will grant to me that my words may be written down? Who will grant to me that they may be inscribed in a book,
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
with an iron pen and a plate of lead, or else be carved in stone?
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
For I know that my Redeemer lives, and on the last day I will rise out of the earth.
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
And I will be enveloped again with my skin, and in my flesh I will see my God.
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
It is he whom I myself will see, and he whom my eyes will behold, and no other. This, my hope, has taken rest in my bosom.
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
Why then do you now say: “Let us pursue him, and let us find a basis to speak against him?”
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
So then, flee from the face of the sword, for the sword is the avenger of iniquities; but know this: there is to be a judgment.
