Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
Əyyub belə cavab verdi:
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
«Nə vaxtadək məni üzəcəksiniz, Məni sözlə əzəcəksiniz,
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
On dəfədir ki, məni təhqir edirsiniz, Utanmadan mənə kəskin sözlər söyləyirsiniz.
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
Həqiqətən, azıb yanlış yola düşmüşəmsə, Səhvim öz üstümdə qalır.
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
Özünüzü, həqiqətən, məndən üstün tutursunuz, Eybimi üzümə vurursunuz.
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
Amma bilin ki, Allah mənə haqsızlıq etdi, Hər tərəfdən məni toruna saldı.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
Budur, “Zorakılıqdır!” deyə bağırıram, Bir cavab verən yoxdur, Kömək üçün nalə çəkirəm, ədalət yoxdur.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
Keçə bilmirəm, yollarıma sədd çəkilib, Yollarımı qaranlığa salıb.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
Şərəfimi əynimdən soyundurub, Başımdan tacı götürüb.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
O məni hər tərəfdən yıxdı, əldən gedirəm, Ümidimi ağac kimi kökündən qopartdı.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
Mənə qarşı qəzəbi od tutub yandı, Məni Özünə düşmən saydı.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
Orduları üstümə gəlir, Mənə qarşı torpaq qalağı düzəldir, Çadırımın ətrafında ordugah qurur.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
Qardaşlarımı məndən uzaqlaşdırdı, Tanışlarım mənə yad oldu.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
Qohumlarım məni tərk eləyib, Yaxın dostlarım məni unudub.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
Evimin sakinləri və kənizlər Məni özgə sayır, Onların gözündə yad olmuşam.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
Qulumu çağırıram, Ağız açıb yalvarsam belə, cavab almıram.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
Nəfəsimdən arvadımın da zəhləsi gedir, Qardaşlarım məndən iyrənir.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Mənə hətta kiçik uşaqlar xor baxır, Ayağa duranda məni ələ salırlar.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
Bütün səmimi dostlarım belə, məndən ikrah edir, Əzizlərim belə, əleyhimə çıxır.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
Bir dəri, bir sümük qalmışam, Ölüm kandarına çatmışam.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
Aman, ey dostlarım, aman, Allahın əli məni vurdu!
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Niyə məni Allah kimi qovursunuz? Niyə mənim ətimdən doymursunuz?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
Kaş ki sözlərim yazılaydı, Kitaba köçürüləydi,
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
Dəmir qələmlə, qurğuşunla Əbədi qalmaq üçün bir qayaya həkk olaydı.
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
Amma mən bilirəm ki, Satınalanım yaşayır, Axırda O, yer üzərində dayanacaq.
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
Dərim yox olandan sonra Bədən alıb Allahı görəcəyəm.
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
Mən Ona baxacağam, Başqası yox, mən öz gözlərimlə görəcəyəm. Budur, ürəyim həsrətdən üzülür!
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
Mənim üçün “Bəs onu necə qovaq? Bədbəxtliyin kökü ondadır” desəniz,
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
Qılıncdan qorxmalısınız, Çünki qılınc cəzası qəzəblə gəlir. Onda ədalətin var olduğunu görəcəksiniz».
