Jobin 18
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Entonces Bildad, el suhita, tomó la palabra y dijo:
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
“¿Hasta cuándo seguirás hablando, buscando las palabras adecuadas que decir? ¡Habla con sentido común si quieres que te respondamos!
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
¿Crees que somos animales tontos? ¿Te parecemos estúpidos?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
Te destrozas con tu ira. ¿Crees que la tierra tiene que ser abandonada, o que las montañas deben moverse sólo por ti?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
“Es cierto que la vida de los malvados terminará como una lámpara que se apaga: su llama no brillará más.
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
La luz de su casa se apaga, la lámpara que cuelga arriba se apaga.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
En lugar de dar pasos firmes, tropiezan, y sus propios planes los hacen caer.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
Sus propios pies los hacen tropezar y quedan atrapados en una red; mientras caminan caen en un pozo.
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
Una trampa los agarra por el talón; un lazo los rodea.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
Un lazo se esconde en el suelo para ellos; una cuerda se extiende a través del camino para hacerlos tropezar.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
El terror asusta a los malvados, los persigue por todas partes, les muerde los talones.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
El hambre les quita las fuerzas; el desastre los espera cuando caen.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
La enfermedad devora su piel; la enfermedad mortal consume sus miembros.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
Son arrancados de los hogares en los que confiaban y llevados al rey de los terrores.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
La gente que no conoce vivirá en sus casas; el azufre se esparcirá donde solían vivir.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
Se marchitan, las raíces abajo y las ramas arriba;
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
el recuerdo de ellos se desvanece de la tierra; nadie recuerda ya sus nombres.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
Son arrojados de la luz a las tinieblas, expulsados del mundo.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
No tienen hijos ni descendientes en su pueblo, ni supervivientes donde solían vivir.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
La gente de occidente está horrorizada por lo que les sucede. La gente del oriente está conmocionada.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
Esto es lo que ocurre con las casas de los malvados, con los lugares de los que rechazan a Dios”.
