< Jobin 18 >
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Då tok Bildad frå Suah til ords og sagde:
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
«Kor lenge driv de jagt på ord? Gjev gaum, lat oss so talast ved!
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
Kvi skal me reknast liksom fe, som ureine i dykkar augo?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
Å, du som riv deg sund i sinne, skal jordi øydast for di skuld? Skal fjellet flytjast frå sin stad?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
Men sløkt vert ljoset for den vonde, og hans åre-eld skal ikkje skina.
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
I tjeldet hans vert ljoset myrkt, og lampa sloknar yver han.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
Hans sterke stig vert snævra inn; han snåvar yver sine planar.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
Hans fot vert fløkt i garnet inn, og upp i netet ferdast han;
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
og snara triv um hælen hans, og gildra tek på honom fat.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
I jordi løynde gildror lurer, og fellor ventar på hans veg.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
Og rædslor trugar rundt ikring og skræmer han for kvart eit stig.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
Ulukka hungrar etter han, og vondt vil føra han til fall,
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
vil eta kvar ein led og lem, ja, det vil daudens eldste son.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
Hans trygd er rivi frå hans tjeld; du sender han til rædsle-kongen.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
I huset hans bur framande, det vert strått svåvel på hans bustad.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
Hans rot i grunnen turkar ut; den høge kruna visnar burt.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
Hans minne kverv frå jordi burt, og namnlaus vert han vidt og breidt.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
Frå ljos til myrker driv dei honom og jagar han frå landi burt.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
Han barnlaus vert i eige folk; i heimen hans slepp ingen undan.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
Og vestmenn støkk for dagen hans, og austmenn vert av rædsla slegne.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
Just soleis gjeng det nidings hus, den heim der ingen kjenner Gud.»