Jobin 18
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Respondens autem Baldad Suhites, dixit:
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
Usque ad quem finem verba jactabitis? intelligite prius, et sic loquamur.
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
Quare reputati sumus ut jumenta, et sorduimus coram vobis?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
Qui perdis animam tuam in furore tuo, numquid propter te derelinquetur terra, et transferentur rupes de loco suo?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
Nonne lux impii extinguetur, nec splendebit flamma ignis ejus?
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
Lux obtenebrescet in tabernaculo illius, et lucerna quæ super eum est extinguetur.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
Arctabuntur gressus virtutis ejus, et præcipitabit eum consilium suum.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
Immisit enim in rete pedes suos, et in maculis ejus ambulat.
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
Tenebitur planta illius laqueo, et exardescet contra eum sitis.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
Abscondita est in terra pedica ejus, et decipula illius super semitam.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
Undique terrebunt eum formidines, et involvent pedes ejus.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
Attenuetur fame robur ejus, et inedia invadat costas illius.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
Devoret pulchritudinem cutis ejus; consumat brachia illius primogenita mors.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
Avellatur de tabernaculo suo fiducia ejus, et calcet super eum, quasi rex, interitus.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
Habitent in tabernaculo illius socii ejus qui non est; aspergatur in tabernaculo ejus sulphur.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
Deorsum radices ejus siccentur: sursum autem atteratur messis ejus.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
Memoria illius pereat de terra, et non celebretur nomen ejus in plateis.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
Expellet eum de luce in tenebras, et de orbe transferet eum.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
Non erit semen ejus, neque progenies in populo suo, nec ullæ reliquiæ in regionibus ejus.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
In die ejus stupebunt novissimi, et primos invadet horror.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
Hæc sunt ergo tabernacula iniqui, et iste locus ejus qui ignorat Deum.
