Jobin 18
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
And Bildad the Shuhite answereth and saith: —
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
When do ye set an end to words? Consider ye, and afterwards do we speak.
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
Wherefore have we been reckoned as cattle? We have been defiled in your eyes!
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
(He is tearing himself in his anger.) For thy sake is earth forsaken? And removed is a rock from its place?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
Also, the light of the wicked is extinguished. And there doth not shine a spark of his fire.
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
The light hath been dark in his tent, And his lamp over him is extinguished.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
Straitened are the steps of his strength, And cast him down doth his own counsel.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
For he is sent into a net by his own feet, And on a snare he doth walk habitually.
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
Seize on the heel doth a gin, Prevail over him do the designing.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
Hidden in the earth is his cord, And his trap on the path.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
Round about terrified him have terrors, And they have scattered him — at his feet.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
Hungry is his sorrow, And calamity is ready at his side.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
It consumeth the parts of his skin, Consume his parts doth death's first-born.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
Drawn from his tent is his confidence, And it causeth him to step to the king of terrors.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
It dwelleth in his tent — out of his provender, Scattered over his habitation is sulphur.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
From beneath his roots are dried up, And from above cut off is his crop.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
His memorial hath perished from the land, And he hath no name on the street.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
They thrust him from light unto darkness, And from the habitable earth cast him out.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
He hath no continuator, Nor successor among his people, And none is remaining in his dwellings.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
At this day westerns have been astonished And easterns have taken fright.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
Only these [are] tabernacles of the perverse, And this the place God hath not known.
