< Jobin 18 >

1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
But Baldad the Suhite responded by saying:
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
How long will you throw around words? Understand first, and then let us speak.
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
Why have we been treated like mules, as if we were unworthy before you?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
You, who ruins your own soul in your fury, will the earth be forsaken because of you, and will the cliffs be moved from their place?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
Will not the light of the impious be put out, and the flame of his fire refuse to shine?
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
Light will become darkness in his tabernacle, and the lamp that is over him will be extinguished.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
His strong steps will be constrained, and his own counsel will cast him down uncontrollably.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
For he has caused his own feet to go into a net, and he has walked into its web.
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
His heel will be held in a snare, and thirst will rage against him.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
A trap has been hidden for him in the earth, and a decoy, along his path.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
Horrifying things will terrify him everywhere and will entangle his feet.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
Let his strength be diminished by famine, and let starvation invade his ribs.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
Let it devour the beauty of his skin; let the ancient death consume his arms.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
Let his confidence be torn away from his tabernacle, and let ruin trample over him like a king.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
Let the companions of he who is not, dwell in his tabernacle; let brimstone rain down upon his tabernacle.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
Let his roots be dried up from beneath him, and his harvest be crushed from above.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
Let the memory of him perish from the earth, and let not his name be celebrated in the streets.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
He will expel him from light into darkness, and he will remove him from the world.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
Neither his offspring, nor his descendants, will exist among his people, nor will there be any remnants in his country.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
The last will be astonished at his day, and the first will be overcome with horror.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
And so, these are the tabernacles of the sinful, and this the place of he who does not know God.

< Jobin 18 >