Jobin 18
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Bildad iz Šuaha progovori tad i reče:
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
“Kada kaniš obuzdat' svoje besjede? Opameti se sad da razgovaramo!
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
Zašto nas držiš za stoku nerazumnu, zar smo životinje u tvojim očima?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
O ti, koji se od jarosti razdireš, hoćeš li da zemlja zbog tebe opusti da iz svoga mjesta iskoče pećine?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
Al' ugasit će se svjetlost opakoga, i neće mu sjati plamen na ognjištu.
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
Potamnjet će svjetlo u njegovu šatoru i nad njime će se utrnut' svjetiljka.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
Krepki mu koraci postaju sputani, o vlastite on se spotiče namjere.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
Jer njegove noge vode ga u zamku, i evo ga gdje već korača po mreži.
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
Tanka mu je zamka nogu uhvatila, i evo, užeta čvrsto ga pritežu.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
Njega vreba omča skrivena na zemlji, njega čeka klopka putem kojim hodi.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
Odasvuda strahovi ga prepadaju, ustopice sveudilj ga proganjaju.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
Glad je požderala svu snagu njegovu, nesreća je uvijek o njegovu boku.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
Boleština kobna kožu mu razjeda, prvenac mu smrti nagriza udove.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
Njega izvlače iz šatora njegova da bi ga odveli vladaru strahota.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
U njegovu stanu tuđinac stanuje, po njegovu domu prosipaju sumpor.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
Odozdo se suši njegovo korijenje, a odozgo grane sve mu redom sahnu.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
Spomen će se njegov zatrti na zemlji, njegovo se ime s lica zemlje briše.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
Iz svjetlosti njega u tminu tjeraju, izagnat' ga hoće iz kruga zemaljskog.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
U rodu mu nema roda ni poroda, nit' preživjela na njegovu ognjištu.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
Sudba je njegova Zapad osupnula, i čitav je Istok obuzela strepnja.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
Evo, takav usud snalazi zlikovca i dom onog koji ne priznaje Boga.”
