< Jobin 18 >

1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Shuhi Bildad loh a doo tih,
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
“Olthui kah taikhaihnah te me hil nim na khueh ve. Yakming lamtah a hnukah thui sih.
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
Balae tih rhamsa bangla nan poek, na mikhmuh ah ka angvawk a?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
A thintoek ah amah hinglu pataeng a baeh ta. Diklai loh a hnoo tih lungpang te a hmuen lamloh a thoeih akhaw nang hut a?
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
Halang rhoek kah vangnah ngawn tah thi tih, a hmai te hmaihli bang lam pataeng aa pawh.
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
Vangnah khaw a dap khuiah hmuep tih a hmaithoi khaw amah taengah a thih pah.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
A thahuem kah khokan pataeng caek tih, a cilsuep loh amah a voeih.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
A kho loh lawk khuila a tueih tih, sahamlong khuila a pongpa sak.
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
A khodil te pael loh a tuuk tih, amah te kokthah dongah man.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
A rhuihet te diklai dongah a tung tih, a sutaeh te a hawn ah a khueh pah.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
Anih te mueirhih loh a kaepvai ah, a let sak tih a kho ah taekyak uh.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
A boethae ah bungpong la om tih, a cungdonah hamla rhainah khaw a sikim pah.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
Dueknah caming loh a vin saa a caak pah tih a rhuhrhong a hnom pah.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
A pangtungnah a dap lamloh a poh tih mueirhih manghai taengla a luei sak.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
Amah kah pawt long khaw anih kah dap ah kho a sak tih, a tolkhoeng te yam a phul thil.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
A yung khui ah koh tih a so duela a pae khaw ngat.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
Anih poekkoepnah te diklai lamloh paltham tih, a ming te rhamvoel hmai ah om pawh.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
Anih te vangnah lamloh a hmuep la a thaek uh tih, anih te lunglai lamloh a poeng sak uh.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
A taengah a ca tal tih a pilnam taengah a cadil om pawh. A lampahnah ah khaw rhaengnaeng om pawh.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
Amah tue vaengah pong tih, a hnuk a hmai la hlithae loh a tuuk.
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.
He tah boethae kah dungtlungim tih, Pathen aka ming pawt kah a hmuen khaw he tlam ni,” a ti nah.

< Jobin 18 >