Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
“Mi espíritu se consume. Mis días se extinguen y la tumba está lista para mí.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Seguramente hay burlones conmigo. Mi ojo se detiene en su provocación.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
“Ahora da una prenda. Sé un aval para mí con tu persona. ¿Quién es el que se da la mano conmigo?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Porque has ocultado su corazón al entendimiento, por lo que no los exaltarás.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
El que denuncia a sus amigos por el despojo, hasta los ojos de sus hijos fallarán.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
“Pero él me ha convertido en un sinónimo del pueblo. Me escupen en la cara.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
También mi ojo se oscurece a causa del dolor. Todos mis miembros son como una sombra.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Los hombres rectos se asombrarán de esto. El inocente se revolverá contra el impío.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Pero el justo se mantendrá en su camino. El que tiene las manos limpias se hará cada vez más fuerte.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
Pero en cuanto a ustedes, vuelvan. No encontraré un hombre sabio entre vosotros.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
Mis días han pasado. Mis planes se han roto, como los pensamientos de mi corazón.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Algunos convierten la noche en día, diciendo: “La luz está cerca”, en presencia de las tinieblas.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
Si busco el Seol como mi casa, si he extendido mi sofá en las tinieblas, (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
si he dicho a la corrupción: “Tú eres mi padre y al gusano: “Mi madre” y “Mi hermana”.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
¿dónde está entonces mi esperanza? En cuanto a mi esperanza, ¿quién la verá?
