< Jobin 17 >
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
“Mi espíritu está aplastado; mi vida se ha extinguido; la tumba está lista para mí.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Los burladores me rodean. Veo cómo me ridiculizan amargamente.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Dios, tienes que ofrecer por mí una garantía contigo mismo, pues ¿quién más será mi garante?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Has cerrado sus mentes al entendimiento, ¡así que no les dejes ganar!
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
Traicionan a los amigos para beneficiarse ellos mismos y sus hijos sufren por ello.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
Me han convertido en un proverbio de burla entre el pueblo; me escupen en la cara.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Mis ojos están agotados de tanto llorar y mi cuerpo es una sombra de lo que fue.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
La gente que se cree buena se escandaliza al verme. Los que son inocentes se sienten turbados por los impíos.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Los que tienen razón prosperan, y los que tienen las manos limpias se hacen cada vez más fuertes.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
“¿Por qué no vuelves a repetir lo que has dicho?
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
Mi vida ha terminado. Mis planes han desaparecido. Mi corazón está roto.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Convierten la noche en día, y dicen que la luz del día se acerca a la oscuridad.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol )
¿Qué es lo que busco? Hacer mi hogar en el Seol, para hacer mi cama en la oscuridad? (Sheol )
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
¿Debo considerar a la tumba como mi padre, y al gusano como mi madre o como mi hermana?
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Entonces, ¿dónde está mi esperanza? ¿Puede alguien ver alguna esperanza para mí?
16 Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa. (Sheol )
¿Descenderá la esperanza conmigo hasta las puertas del Seol? ¿Bajaremos juntos al polvo?” (Sheol )