Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
“Meu espírito está consumido. Meus dias estão extintos e o túmulo está pronto para mim.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Com certeza, há zombadores comigo. Meu olho se detém na provocação deles.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
“Agora dê um juramento. Seja uma garantia para mim com você mesmo. Quem vai bater as mãos comigo?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Pois você escondeu o coração deles da compreensão, portanto, você não os exaltará.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
Aquele que denuncia seus amigos por saque, até mesmo os olhos de seus filhos falharão.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
“Mas ele me fez uma palavra de ordem do povo. Eles cuspiram na minha cara.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Meu olho também está embaçado por causa da dor. Todos os meus membros são como uma sombra.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Os homens íntegros ficarão espantados com isso. O inocente se agitará contra o ímpio.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
No entanto, os justos se agarrarão a seu caminho. Aquele que tem as mãos limpas se tornará cada vez mais forte.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
Mas, quanto a todos vocês, voltem. Não vou encontrar um homem sábio entre vocês.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
Meus dias já passaram. Meus planos estão rompidos, como são os pensamentos do meu coração.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Eles transformam a noite em dia, dizendo “A luz está próxima” na presença da escuridão.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
Se eu procuro o Sheol como minha casa, se eu tiver espalhado meu sofá na escuridão, (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
if Eu disse à corrupção: 'Você é meu pai'. e ao verme, “Minha mãe,” e “Minha irmã,
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
onde então está minha esperança? Quanto à minha esperança, quem a verá?
