Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
spiritus meus adtenuabitur dies mei breviabuntur et solum mihi superest sepulchrum
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
non peccavi et in amaritudinibus moratur oculus meus
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
libera me et pone iuxta te et cuiusvis manus pugnet contra me
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
cor eorum longe fecisti a disciplina et propterea non exaltabuntur
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
praedam pollicetur sociis et oculi filiorum eius deficient
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
posuit me quasi in proverbium vulgi et exemplum sum coram eis
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
caligavit ab indignatione oculus meus et membra mea quasi in nihili redacta sunt
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
stupebunt iusti super hoc et innocens contra hypocritam suscitabitur
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
et tenebit iustus viam suam et mundis manibus addet fortitudinem
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
igitur vos omnes convertimini et venite et non inveniam in vobis ullum sapientem
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
dies mei transierunt cogitationes meae dissipatae sunt torquentes cor meum
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
noctem verterunt in diem et rursum post tenebras spero lucem
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
si sustinuero infernus domus mea est in tenebris stravi lectulum meum (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
putredini dixi pater meus es mater mea et soror mea vermibus
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
ubi est ergo nunc praestolatio mea et patientiam meam quis considerat
