Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
Mi spirit schal be maad feble; my daies schulen be maad schort, and oneli the sepulcre is left to me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Y have not synned, and myn iye dwellith in bittirnessis.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Lord, delyuere thou me, and sette thou me bisidis thee; and the hond of ech fiyte ayens me.
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Thou hast maad the herte of hem fer fro doctryn, `ethir knowyng of treuthe; therfor thei schulen not be enhaunsid.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
He bihetith prey to felowis, and the iyen of hise sones schulen faile.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
He hath set as in to a prouerbe of the comyn puple, and his saumple bifor hem.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Myn `iye dasewide at indignacioun; and my membris ben dryuun as in to nouyt.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Iust men schulen wondre on this thing; and an innocent schal be reisid ayens an ypocrite.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
And a iust man schal holde his weie, and he schal adde strengthe to clene hondis.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
Therfor alle `ye be conuertid, and come ye; and Y schal not fynde in you ony wiys man.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My daies ben passid; my thouytis ben scaterid, turmentynge myn herte.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Tho han turned the nyyt `in to day; and eft aftir derknessis hope liyt.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If Y `susteyne, ether suffre pacientli, helle is myn hous; and Y haue arayede my bed in derknessis. (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
Y seide to rot, Thou art my fadur; and to wormes, Ye ben my modir and my sister.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Therfor where is now myn abidyng? and who biholdith my pacience?
