Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My spirit, is broken, My days, are extinguished, Graves, are left me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Verily there are mockers, with me! And, on their insults, mine eye doth rest.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Appoint it, I pray thee—be thou surety for me with thyself, Who is there that, on my side, can pledge himself?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
For, their heart, hast thou kept back from understanding, On this account, thou wilt not exalt them.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
He that, for a share, denounceth friends, even, the eyes of his children, shall be dim.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
But he hath set me, as the byword of peoples, And, one to be spit on in the face, do I become.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Therefore hath mine eye become dim from vexation, and, my members, are like a shadow, all of them.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Upright men shall be astounded over this, and, the innocent, against the impious, shall rouse themselves.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
That the righteous may hold on his way, and, the clean of hands, increase in strength.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But indeed, as for them all, will ye bethink yourselves and enter into it, I pray you? Or shall I not find, among you, one who is wise?
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days, are past, my purposes, are broken off, the possessions of my heart!
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Night for day, they appoint, Light, is near, by reason of darkness!
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If I wait for hades as my house, in darkness, have spread out my couch; (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
To corruption, have exclaimed, My father, thou! My mother! and My sister! to the worm.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Where then would be my hope? And, as for my blessedness, who should see it!
