Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My breath is exhausted; My days are at an end; The grave is ready for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Are not revilers before me? And doth not my eye dwell upon their provocations?
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Give a pledge, I pray thee; be thou a surety for me with thee; Who is he that will strike hands with me?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Behold, thou hast blinded their understanding; Therefore thou wilt not suffer them to prevail.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
He who delivereth up his friends as a prey, —The eyes of his children shall fail.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
He made me the by-word of the people; Yea, I have become their abhorrence.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
My eye therefore is dim with sorrow, And all my limbs are as a shadow.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Upright men will be astonished at this, And the innocent will rouse themselves against the wicked.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
The righteous will also hold on his way, And he that hath clean hands will gather strength.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But as for you all, return, I pray! I find not yet among you one wise man.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days are at an end; My plans are broken off; Even the treasures of my heart.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Night hath become day to me; The light bordereth on darkness.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
Yea, I look to the grave as my home; I have made my bed in darkness. (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
I say to the pit, Thou art my father! And to the worm, My mother! and, My sister!
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Where then is my hope? Yea, my hope, who shall see it?
