Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
“My spirit has been destroyed, My days extinguished—graves [are] for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
If not—mockeries [are] with me. And my eye lodges in their provocations.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Now place my pledge with You; Who is he that strikes hand with me?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
For You have hidden their heart from understanding, Therefore You do not exalt them.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
For a portion he shows friendship, And the eyes of his sons are consumed.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
And He set me up for a proverb of the peoples, And I am a wonder before them.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
And my eye is dim from sorrow, And my members—all of them—as a shadow.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
The upright are astonished at this, and the innocent stirs himself up against the profane.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
And the righteous lays hold [on] his way, And the clean of hands adds strength.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But please return and come in, all of you, And I do not find a wise man among you.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days have passed by, My plans have been broken off, The possessions of my heart!
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
They appoint night for day, Light [is] near because of darkness.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If I wait—Sheol [is] my house, In darkness I have spread out my bed. (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
To corruption I have called: You [are] my father. To the worm: My mother and my sister.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
And where [is] my hope now? Indeed, my hope, who beholds it?
