Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My spirit is broken, my days are cut short, the grave is ready for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Yet truly those that mock are with me, and on their offendings must my eye rest.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
And thou, [Creator!] attend, I pray thee, be my surety with thyself: who else is there that would strike hands with me?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
For thou hast concealed their heart against intelligence: therefore art thou not exalted [through them].
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
Every one of them speaketh deceptively to his friends: may also the eyes of his children fail.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
And he hath placed me here as a by-word unto nations; and I become openly as a place of abomination.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Therefore is my eye dim from vexation, and my limbs are all of them like a shadow.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Upright men must be astonished at this, and the innocent must arouse himself against the hypocrite.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Yet will the righteous hold firmly on to his way; and he that is clean of hands will acquire additional strength.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But all of you, do only return, and come but [to me]: and yet I shall not find among you one wise man.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days are past, my resolves are broken off, [even the thoughts]—the possessions of my heart.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
These would change the night into day, the light as near in the presence of darkness.—
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
When I hope for the nether world as my house; in the darkness have I spread my couch; (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
When I call to corruption, Thou art my father: Thou art my mother, and my sister, to the worms.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Ay, where is then my hope? as for my hope, who will see it [fulfilled]?
