Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My breath is corrupt: my dayes are cut off, and the graue is readie for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
There are none but mockers with mee, and mine eye continueth in their bitternesse.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Lay downe nowe and put me in suretie for thee: who is hee, that will touch mine hand?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
For thou hast hid their heart from vnderstanding: therefore shalt thou not set them vp on hie.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
For the eyes of his children shall faile, that speaketh flattery to his friends.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
Hee hath also made mee a byword of the people, and I am as a Tabret before them.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Mine eye therefore is dimme for griefe, and all my strength is like a shadowe.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
The righteous shalbe astonied at this, and the innocent shalbe moued against ye hypocrite.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
But the righteous wil holde his way, and he whose hands are pure, shall increase his strength.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
All you therefore turne you, and come nowe, and I shall not finde one wise among you.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My dayes are past, mine enterprises are broken, and the thoughts of mine heart
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Haue changed the nyght for the day, and the light that approched, for darkenesse.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
Though I hope, yet the graue shall bee mine house, and I shall make my bed in the darke. (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
I shall say to corruption, Thou art my father, and to the worme, Thou art my mother and my sister.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Where is then now mine hope? or who shall consider the thing, that I hoped for?
