Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My spirit is crushed; my life is extinguished; the grave is ready for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Mockers surround me. I see how bitterly they ridicule me.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
God, you need to put down a pledge for me with yourself, for who else will be my guarantor?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
You have closed their minds to understanding, so do not let them win!
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
They betray friends to gain benefit for themselves and their children suffer for it.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
He has made me a proverb of ridicule among the people; they spit in my face.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
My eyes are worn out from crying and my body is a shadow of its former self.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
People who think they are good are shocked to see me. Those who are innocent are troubled by the godless.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Those who are right keep going, and those whose hands are clean grow stronger and stronger.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
Why don't you come back and repeat again what you've been saying?—yet I still won't find a wise man among you!
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My life is over. My plans are gone. My heart is broken.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
They turn night into day, and say that daylight is close to darkness.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
What am I looking for? To make my home in Sheol, to make my bed in darkness? (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
Should I call the grave my father, and the maggot my mother or my sister?
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
So then where is my hope? Can anyone see any hope for me?
