Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My spirit shall be wasted, my days shall be shortened, and only the grave remaineth for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
I have not sinned, and my eye abideth in bitterness.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Deliver me O Lord, and set me beside thee, and let any man’s hand fight against me.
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Thou hast set their heart far from understanding, therefore they shall not be exalted.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
He promiseth a prey to his companions, and the eyes of his children shall fail.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
He hath made me as it were a byword of the people, and I am an example before them.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
My eye is dim through indignation, and my limbs are brought as it were to nothing.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
The just shall be astonished at this, and the innocent shall be raised up against the hypocrite.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
And the just man shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
Wherefore be you all converted, and come, and I shall not find among you any wise man.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days have passed away, my thoughts are dissipated, tormenting my heart.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
They have turned night into day, and after darkness I hope for light again.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If I wait hell is my house, and I have made my bed in darkness. (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
If I have said to rottenness: Thou art my father; to worms, my mother and my sister.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Where is now then my expectation, and who considereth my patience?
