Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are mine.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Are there not mockers around me? and doth [not] mine eye abide in their provocation?
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Lay down now [a pledge], be thou surety for me with thyself: who is he that striketh hands with me?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
For thou hast hidden their heart from understanding; therefore thou wilt not exalt [them].
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
He that betrayeth friends for a prey — even the eyes of his children shall fail.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
And he hath made me a proverb of the peoples; and I am become one to be spit on in the face.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
And mine eye is dim by reason of grief, and all my members are as a shadow.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Upright men [shall be] astonished at this, and the innocent shall be stirred up against the ungodly;
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
But the righteous shall hold on his way, and he that hath clean hands shall increase in strength.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But as for you all, pray come on again; and I shall not find one wise man among you.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days are past, my purposes are broken off, the cherished thoughts of my heart.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
They change the night into day; the light [they imagine] near in presence of the darkness.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If I wait, Sheol is my house; I spread my bed in the darkness: (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
I cry to the grave, Thou art my father! to the worm, My mother, and my sister!
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
And where is then my hope? yea, my hope, who shall see it?
