Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
“My spirit is broken; my days are extinguished; the grave awaits me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Surely mockers surround me, and my eyes must gaze at their rebellion.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Give me, I pray, the pledge You demand. Who else will be my guarantor?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
You have closed their minds to understanding; therefore You will not exalt them.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
If a man denounces his friends for a price, the eyes of his children will fail.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
He has made me a byword among the people, a man in whose face they spit.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
My eyes have grown dim with grief, and my whole body is but a shadow.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
The upright are appalled at this, and the innocent are stirred against the godless.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Yet a righteous one holds to his way, and the one with clean hands grows stronger.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But come back and try again, all of you. For I will not find a wise man among you.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days have passed; my plans are broken off— even the desires of my heart.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
They have turned night into day, making light seem near in the face of darkness.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If I look for Sheol as my home, if I spread out my bed in darkness, (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
and say to corruption, ‘You are my father,’ and to the worm, ‘My mother,’ or ‘My sister,’
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
where then is my hope? Who can see any hope for me?
