Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
My spirit is consumed, my days are extinct, the grave is ready for me.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Surely there are mockers with me, and my eye dwells upon their provocation.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
Give now a pledge, be surety for me with thyself. Who is there that will strike hands with me?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
For thou have hid their heart from understanding. Therefore thou shall not exalt them.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
He who denounces his friends for a prey, even the eyes of his sons shall fail.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
But he has made me a byword of the people, and they spit in my face.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
My eye also is dim because of sorrow, and all my members are as a shadow.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Upright men shall be astonished at this, and the innocent shall stir himself up against the profane.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Yet the righteous shall hold on his way. And he who has clean hands shall grow stronger and stronger.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
But as for you all, come on now again, and I shall not find a wise man among you.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
My days are past. My purposes are broken off, even the thoughts of my heart.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
They change the night into day. The light, they say, is near to the darkness.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
If I look for Sheol as my house, if I have spread my couch in the darkness, (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
if I have said to corruption, Thou are my father, to the worm, My mother, and my sister,
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
where then is my hope? And as for my hope, who shall see it?
