Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
Chunya onyosore, ndalona ongʼad machiek, kendo thona ema chiegni koda.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Jogo ma nyiera olwora koni gi koni; kendo asiko mana kaneno gero ma gin-go koda.
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
“Yaye Nyasaye, nyisa gima idwaro. En ngʼa machielo mabiro rita?
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
Isedino pachgi mondo kik gifweny adiera; omiyo ok ibi yie mondo gibed joloch.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
Ka ngʼato ondhogo osiepne mondo oyud mwandu to gima otimono nyaka dongʼ ewi nyithinde.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
“Nyasaye osemiyo abedo ngʼama ji duto goyo ngero kendo ma ka ji oneno to ngʼudho kuome olawo.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Wengena koro ok nen maber nikech kuyo ma an-go; denda duto olokore choke lilo.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
Joma paro ni gin joma kare kibaji omako; kendo joma paro ni ler wacho ni ok angʼeyo Nyasaye.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
Kata kamano, joma kare nosik koluwo yoregi makare, kendo joma yoregi oriere nomed bedo motegno.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
“Un duto weyauru kendo dhiuru mabor nikech ok aneno ngʼama riek kuomu-ka.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
Ndalona osekadho, chenrona duto osekethore, kaachiel gi gik moko duto ma chunya gombo.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Jogi loko otieno mi bed odiechiengʼ; ka piny otimo mudho to giwacho ni, ‘Ler ni machiegni.’
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
Ka dipo ni dala ma ageno dhiye en mana liel kende, kata kapo ni apedho kitandana e mudho, (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
ka dipo ni awacho ne kethruok ni, ‘In e wuonwa,’ kendo aluongo kudni ni, ‘minwa,’ kata ni, ‘nyamera,’
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
to koro geno mara ni kune? En ngʼa manyalo neno geno moro amora ma an-go?
