Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
Andin Ayup jawabǝn mundaⱪ dedi: —
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
Mǝn muxundaⱪ gǝplǝrni kɵp angliƣanmǝn; Silǝr ⱨǝmminglar azab yǝtküzidiƣan ajayib tǝsǝlli bǝrgüqi ikǝnsilǝr-ⱨǝ!
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
Mundaⱪ watildap ⱪilƣan gǝpliringlarning qeki barmu? Silǝrgǝ mundaⱪ jawab berixkǝ zadi nemǝ ⱪutratⱪuluⱪ ⱪildi?
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
Halisamla ɵzüm silǝrgǝ ohxax sɵz ⱪilalayttim; Silǝr mening ornumda bolidiƣan bolsanglar, Mǝnmu sɵzlǝrni baƣlaxturup eytip, silǝrgǝ zǝrbǝ ⱪilalaytim, Beximnimu silǝrgǝ ⱪaritip qayⱪiyalayttim!
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
Ⱨalbuki, mǝn ǝksiqǝ aƣzim bilǝn silǝrni riƣbǝtlǝndürǝttim, Lǝwlirimning tǝsǝllisi silǝrgǝ dora-dǝrman bolatti.
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
Lekin mening sɵzlixim bilǝn azabim azaymaydu; Yaki gepimni iqimgǝ yutuwalisammu, manga nemǝ aramqiliⱪ bolsun?
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
Biraⱪ U meni ⱨalsizlandürüwǝtti; Xundaⱪ, Sǝn pütkül ailǝmni wǝyran ⱪiliwǝtting!
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
Sǝn meni ⱪamalliding! Xuning bilǝn [ǝⱨwalim manga] guwaⱨliⱪ ⱪilmaⱪta; Mening oruⱪ-ⱪaⱪxal [bǝdinim] ornidin turup ɵzümni ǝyiblǝp guwaⱨliⱪ ⱪilidu!
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
Uning ƣǝzipi meni titma ⱪilip, Meni ow oljisi ⱪilidu; U manga ⱪarap qixini ƣuqurlitidu; Mening düxminimdǝk kɵzini alayitip manga tikidu.
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
[Adǝmlǝr] manga ⱪarap [mazaⱪ ⱪilixip] aƣzini aqidu; Ular nǝprǝt bilǝn mǝngzimgǝ kaqatlaydu; Manga ⱨujum ⱪilay dǝp sǝp tüzidu.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
Huda meni ǝskilǝrgǝ tapxurƣan; Meni rǝzillǝrning ⱪoliƣa taxliwǝtkǝnikǝn.
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
Əslidǝ mǝn tinq-amanliⱪta turattim, biraⱪ u meni paqaⱪlidi; U boynumdin silkip bitqit ⱪiliwǝtti, Meni Ɵz nixani ⱪilƣanikǝn.
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
Uning oⱪyaqiliri meni ⱪapsiwaldi; Ⱨeq ayimay U üqǝy-baƣrimni yirtip, Ɵtümni yǝrgǝ tɵküwǝtti.
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
U u yǝr-bu yerimgǝ üsti-üstilǝp zǝhim ⱪilip bɵsüp kiridu; U palwandǝk manga ⱪarap etilidu.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
Terǝmning üstigǝ bɵz rǝht tikip ⱪoydum; Ɵz izzǝt-ⱨɵrmitimni topa-qangƣa selip ⱪoydum.
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
Gǝrqǝ ⱪolumda ⱨeqⱪandaⱪ zorawanliⱪ bolmisimu, Duayim qin dilimdin bolƣan bolsimu, Yüzüm yiƣa-zaridin ⱪizirip kǝtti; Ⱪapaⱪlirimni ɵlüm sayisi basti.
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
Aⱨ, yǝr-zemin, ⱪenimni yapmiƣin! Nalǝ-pǝryadim tohtaydiƣanƣa jay bolmiƣay!
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
Biraⱪ mana, asmanlarda ⱨazirmu manga xaⱨit Bolƣuqi bar! Ərxlǝrdǝ manga kapalǝt Bolƣuqi bar!
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
Ɵz dostlirim meni mazaⱪ ⱪilƣini bilǝn, Biraⱪ kɵzüm tehiqǝ Tǝngrigǝ yax tɵkmǝktǝ.
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
Aⱨ, insan balisi dosti üqün kelixtürgüqi bolƣandǝk, Tǝngri bilǝn adǝm otturisidimu kelixtürgüqi bolsidi!
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
Qünki yǝnǝ birnǝqqǝ yil ɵtüxi bilǝnla, Mǝn barsa ⱪaytmas yolda mengip ⱪalimǝn.
