Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
Y Job respondió y dijo:
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
Con frecuencia me llegan a los oídos tales cosas; son consoladores que solo dan problemas.
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
¿Pueden las palabras que son como el viento ser detenidas? ¿O qué te anima a darles respuesta?
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
No sería difícil para mí decir tales cosas si sus almas estuvieran en el lugar de mi alma; recopilando palabras contra ustedes y movería sobre ustedes mi cabeza.
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
Podría darte ánimo con mi boca, y el consejo de mis labios apaciguar tu dolor.
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
Si digo lo que tengo en mente, mi dolor no se reduce: y si me callo, ¿cuánto de eso va a salir de mí?
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
Pero ahora él me ha vencido con cansancio y temor, y tu has asolado toda mi compañía.
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
Me has arrugado, ha surgido como testigo contra mí la flacura, se levanta como testigo a mi rostro.
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
Estoy quebrantado por su ira, y su odio me persigue, ha afilado sus dientes contra mí; mis enemigos me miran con ojos crueles;
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
Sus bocas se mofan contra mí, los golpes de sus palabras amargas están cayendo en mi cara; burlones, todos ellos se juntan a una contra mí.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
Dios me entrega al poder de los pecadores, enviándome violentamente a las manos de los malhechores.
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
Estaba tranquilo, pero sus manos me habían quebrantado; me ha cogido por el cuello, sacudiéndome en pedazos; Él me ha puesto como una marca para sus flechas.
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
Sus arqueros me rodean; Sus flechas atraviesan mis riñones sin piedad, mi hiel se esparce en la tierra.
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
Estoy quebrado de herida tras herida; viene corriendo hacia mí como un hombre de guerra.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
He cosido cilicio sobre mi piel, y mi fuerza está hundida en el polvo.
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
Mi cara está roja de llanto, y en mis ojos está la sombra de muerte;
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Aunque mis manos no han hecho actos violentos, y mi oración es limpia.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
¡Oh tierra, que no se cubra mi sangre, y que mi clamor no tenga lugar de descanso!
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
Aun ahora mi testigo está en el cielo, y mi testimonio está en lo alto.
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
Mis amigos se burlan de mi, a Dios están llorando mis ojos,
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
Oh! que alguien intercediera por un hombre con Dios, como un hombre lo hace por su prójimo.
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
Porque los años contados vendrán, en poco tiempo me iré al viaje del cual no volveré.
