Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
Porém Jó respondeu, dizendo:
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
Ouvi muitas coisas como estas; todos vós sois consoladores miseráveis.
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
Por acaso terão fim as palavras de vento? Ou o que é que te provoca a responderes?
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
Também eu poderia falar como vós, se vossa alma estivesse no lugar da minha alma; eu poderia amontoar palavras contra vós, e contra vós sacudir minha cabeça.
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
Porém eu vos confortaria com minha boca, e a consolação de meus lábios serviria para aliviar.
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
Ainda que eu fale, minha dor não cessa; e se eu me calar, em que me alivio?
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
Na verdade agora ele me tornou exausto; tu assolaste toda a minha companhia.
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
Testemunha [disto é] que já me enrugaste; e minha magreza já se levanta contra mim para em meu rosto dar testemunho [contra mim].
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
Sua ira me despedaça, e ele me odeia; range seus dentes contra mim; meu adversário aguça seus olhos contra mim.
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
Abrem sua boca contra mim; com desprezo esbofeteiam meu rosto, e todos se ajuntam contra mim.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
Deus me entregou ao perverso, e me fez cair nas mãos dos malignos.
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
Tranquilo eu estava, porém ele me quebrantou; e pegou-me pelo pescoço, e me despedaçou; e fez de mim seu alvo de pontaria.
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
Seus flecheiros me cercaram-me, partiu meus rins, e não [me] poupou; meu fel derramou em terra.
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
Quebrantou-me de quebrantamento sobre quebrantamento; correu contra mim como um guerreiro.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
Costurei saco sobre minha pele, e revolvi minha cabeça no pó.
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
Meu rosto está vermelho de choro, e minhas pálpebras estão escurecidas ao extremo;
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Apesar de não haver injustiça em minhas mãos, e de minha oração ser pura.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
Ó terra! Não cubras o meu sangue, e não haja lugar para meu clamor!
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
Eis que mesmo agora minha testemunha está nos céus, e meu defensor nas alturas.
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
Meus amigos zombam de mim, [mas] meus olhos estão derramando para Deus.
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
Ah, se [fosse possível] defender a causa com Deus em favor do homem, como o filho do homem em favor de seu amigo!
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
Pois poucos anos restam, e seguirei o caminho [por onde] não voltarei.
