Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
욥이 대답하여 가로되
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
이런 말은 내가 많이 들었나니 너희는 다 번뇌케 하는 안위자로구나
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
허망한 말이 어찌 끝이 있으랴 네가 무엇에 격동되어 이같이 대답하는고
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
나도 너희처럼 말할 수 있나니 가령 너희 마음이 내 마음 자리에 있다 하자 나도 말을 지어 너희를 치며 너희를 향하여 머리를 흔들 수 있느니라
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
그래도 입으로 너희를 강하게 하며 입술의 위로로 너희의 근심을 풀었으리라
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
내가 말하여도 내 근심이 풀리지 아니하나니 잠잠한들 어찌 평안하랴
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
이제 주께서 나를 곤고케 하시고 나의 무리를 패괴케 하셨나이다
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
주께서 나를 시들게 하셨으니 이는 나를 향하여 증거를 삼으심이라 나의 파리한 모양이 일어나서 대면하여 나의 죄를 증거하나이다
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
그는 진노하사 나를 찢고 군박하시며 나를 향하여 이를 갈고 대적이 되어 뾰족한 눈으로 나를 보시고
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
무리들은 나를 향하여 입을 벌리며 나를 천대하여 뺨을 치며 함께 모여 나를 대적하는구나
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
하나님이 나를 경건치 않은 자에게 붙이시며 악인의 손에 던지셨구나
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
내가 평안하더니 그가 나를 꺾으시며 내 목을 잡아던져 나를 부숴뜨리시며 나를 세워 과녁을 삼으시고
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
그 살로 나를 사방으로 쏘아 인정 없이 내 허리를 뚫고 내 쓸개로 땅에 흘러나오게 하시는구나
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
그가 나를 꺾고 다시 꺾고 용사 같이 내게 달려드시니
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
내가 굵은 베를 꿰어매어 내 피부에 덮고 내 뿔을 티끌에 더럽혔구나
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
내 얼굴은 울음으로 붉었고 내 눈꺼풀에는 죽음의 그늘이 있구나
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
그러나 내 손에는 포학이 없고 나의 기도는 정결하니라
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
땅아 내 피를 가리우지 말라 나의 부르짖음으로 쉴 곳이 없게 되기를 원하노라
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
지금 나의 증인이 하늘에 계시고 나의 보인이 높은 데 계시니라
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
나의 친구는 나를 조롱하나 내 눈은 하나님을 향하여 눈물을 흘리고
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
사람과 하나님 사이에와 인자와 그 이웃 사이에 변백하시기를 원하노니
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
수 년이 지나면 나는 돌아오지 못할 길로 갈 것임이니라
