Jobin 16

1 Sitte vastasi Job ja sanoi:

Et Job répondant dit:

2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

J'ai entendu bien des choses semblables, ô consolateur des méchants.

3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Qu'y a-t-il? Est-il une règle aux paroles qu'inspire l'esprit? Trouves- tu importun que l'on te réplique?

4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

Et moi aussi je discourrai comme vous; votre vie fût-elle en jeu contre la mienne. Je vous dirai des mots insultants, je secouerai comme vous la tête.

5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

Puisse la force de ma bouche ne pas défaillir; je n'épargnerai pas le mouvement de mes lèvres.

6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Car si je parle ma plaie n'en sera pas plus douloureuse; et si je me tais, en souffrirai-je moins?

7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

Maintenant elle m'a rompu; elle a fait de moi un insensé, je suis réduit en pourriture,

8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

et tu me réprimandes! Elle porte témoignage en ma faveur et tu m'accuses de fausseté; c'est là ce que tu m'opposes en face.

9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

Un ennemi plein de colère m'a renversé, ses dents ont grincé à mon aspect; les traits de ses pirates m'ont atteint.

10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

Il a dardé les rayons de ses yeux; il m'a frappé aux genoux avec des pointes aiguisées; ils m'ont assailli tous à la fois.

11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Le Seigneur m'a livré à des mains iniques; il m'a mis aux prises avec l'impiété.

12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

Je vivais en paix et il m'a ruiné; il m'a pris par les cheveux et il me les a arrachés; il m'a placé devant lui comme un but.

13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

Des archers m'ont entouré et de leur fer ils m'ont percé les flancs; ils ont fait mon fiel jusqu'à terre à gros bouillons.

14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Ils ont porté coup sur coup, les puissants ont couru contre moi.

15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

Ils ont cousu un cilice sur ma peau et ils ont éteint ma force avec la terre qu'ils m'ont jetée.

16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

Ma poitrine est brûlante tant j'ai pleuré, et j'ai une ombre sur les paupières.

17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

Et cependant mes mains n'étaient chargées d'aucune impiété, et ma prière était pure.

18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

Terre, ne couvre pas le sang de ma chair de telle sorte qu'il n'y ait plus d'espace pour mes cris.

19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

J'ai maintenant mon confident au ciel; le confident de mes pensées est au plus haut des cieux.

20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

Puisse ma prière arriver devant le Seigneur; puisse-t-il voir que mes yeux versent des larmes.

21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

Puisse l'homme se justifier auprès du Seigneur et auprès de son prochain, comme lui, fils de l'homme.

22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Mes années se sont écoulées, elles sont en petit nombre et je m'en vais par un chemin où je ne reviendrai pas.