Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
I have heard many things such as these: troublesome comforters are ye all.
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
Shall there be any end to words of wind? or what compelleth thee that thou shouldst answer?
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
I also could well speak as ye do: if your soul were but in my soul's stead, I could overwhelm you with words, and could shake my head at you.
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
But I would strengthen you with my mouth, and the condolence of my lips should restrain [your grief].
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
Though I were to speak, my pain would not be restrained; and though I should forbear, what will go away from me?
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
But now he hath made me weary: thou hast made desolate all my company.
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
And thou hast filled me with wrinkles, they are my witnesses; and my leanness riseth up for me, giveth its testimony to my face.
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
In his wrath he teareth me to pieces, and assaileth me: he gnasheth over me with his teeth; my adversary sendeth threatening looks at me.
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
They now open wide against me their mouth; reproachfully they smite my cheek: altogether do they assemble against me.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
God hath surrendered me to the unjust, and cast me down into the hands of the wicked.
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
I was at ease, but he hath crushed me; he hath also grasped me by the neck, and shaken me to pieces, and set me up unto himself as a mark;
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
His archers encompass me round about; he cleaveth my reins sunder, and doth not pity; he poureth out upon the ground my gall;
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
He breaketh me down with breach upon breach; he runneth against me like a mighty man.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
Sackcloth have I sewed upon my skin, and my horn I roll in the dust.
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
My face gloweth from weeping, and on my eyelids resteth the shadow of death:
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Not because any violence is in my hands, and while my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
Earth! do thou not cover up my blood, and let no place restrain my cry.
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
Even now, behold, my witness is in the heavens, and one that testifieth for me is on high.
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
Are my friends my defenders? unto God my eye poureth out [its tears].
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
And oh that a man might plead with God, as one son of earth with the other!
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
For when the numbered years are passed, then must I travel a path whence I cannot return.
