Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
Then Job answered and said:
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
I have heard many such things; sorry comforters are ye all.
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
Shall windy words have an end? Or what provoketh thee that thou answerest?
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
I also could speak as ye do; if your soul were in my soul's stead, I could join words together against you, and shake my head at you.
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
I would strengthen you with my mouth, and the moving of my lips would assuage your grief.
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
Though I speak, my pain is not assuaged; and though I forbear, what am I eased?
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
But now He hath made me weary; Thou hast made desolate all my company.
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
And Thou hast shrivelled me up, which is a witness against me; and my leanness riseth up against me, it testifieth to my face.
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
He hath torn me in His wrath, and hated me; He hath gnashed upon me with His teeth; mine adversary sharpeneth his eyes upon me.
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
They have gaped upon me with their mouth; they have smitten me upon the cheek scornfully; they gather themselves together against me.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
God delivereth me to the ungodly, and casteth me into the hands of the wicked.
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
I was at ease, and He broke me asunder; yea, He hath taken me by the neck, and dashed me to pieces; He hath also set me up for His mark.
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
His archers compass me round about, He cleaveth my reins asunder, and doth not spare; He poureth out my gall upon the ground.
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
He breaketh me with breach upon breach; He runneth upon me like a giant.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
I have sewed sackcloth upon my skin, and have laid my horn in the dust.
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
My face is reddened with weeping, and on my eyelids is the shadow of death;
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Although there is no violence in my hands, and my prayer is pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
O earth, cover not thou my blood, and let my cry have no resting-place.
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
Even now, behold, my Witness is in heaven, and He that testifieth of me is on high.
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
Mine inward thoughts are my intercessors, mine eye poureth out tears unto God;
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
That He would set aright a man contending with God, as a son of man setteth aright his neighbour!
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
For the years that are few are coming on, and I shall go the way whence I shall not return.
