Jobin 16
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
Then Job, answering, said:
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
I have often heard such things; you are all aggravating comforters.
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
Will there be no end to windy words? Or is it at all a burden to you, if you speak?
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
I, too, can speak like you; and I also wish that your soul favored my soul. I would also comfort you with speeches and would wag my head over you.
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
I would strengthen you with my mouth, and would move my lips, as if being lenient to you.
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
But what can I do? When I am speaking, my grief will not be quiet; and if I am quiet, it will not withdraw from me.
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
But now my grief has crushed me, and all my limbs have been reduced to nothing.
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
My wrinkles bear witness against me, and a liar rises up against my face, contradicting me.
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
He has gathered together his fury towards me, and, threatening me, he has roared against me with his teeth; my enemy has beheld me with terrible eyes.
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
They have opened their mouths against me, and, reproaching me, they have struck me on the cheek; they are nourished by my sufferings.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
God has confined me with the immoral, and he has delivered me into the hands of the impious.
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
I, who once was wealthy, am now crushed. He has grabbed me by my neck; he has broken me and has placed me before him as a sign.
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
He has surrounded me with his lances. He has severely wounded my lower back, he has not been lenient, and he has poured out my organs upon the earth.
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
He has cut me with wound after wound. He has rushed upon me like a giant.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
I have sewn sackcloth over my skin, and I have covered my body with ashes.
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
My face is swollen from weeping, and my eyelids have dimmed my vision.
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
These things I have endured without iniquity in my hand, while I held pure prayers before God.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
O earth, do not conceal my blood, nor let my outcry find a hiding place in you.
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
For behold, my witness is in heaven, and my confidante is on high.
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
My friends are full of words; my eye rains tears upon God.
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
And I wish that a man might be so judged before God, just as the son of man is judged with his assistant!
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
For behold, a few years pass by, and I am walking a path by which I will not return.
