Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Entonces Elifaz, el temanita, respondió y dijo:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
“¿Acaso un hombre sabio respondería con un ‘conocimiento’ tan vacío que no es más que un montón de aire caliente?
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
No discutiría con discursos inútiles usando palabras que no hacen ningún bien.
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Pero tú estás acabando con el temor de Dios y destruyendo la comunión con él.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Son tus pecados los que están hablando, y estás eligiendo palabras engañosas.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Tu propia boca te condena, no yo; tus propios labios testifican contra ti.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
“¿Fuiste tú el primero en nacer? ¿Naciste antes de que se crearan las colinas?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
¿Estabas allí escuchando en el consejo de Dios? ¿Acaso la sabiduría sólo te pertenece a ti?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
¿Qué sabes tú que nosotros no sabemos? ¿Qué entiendes tú que nosotros no entendamos?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
¡Tenemos entre nosotros ancianos, canosos, mucho mayores que tu padre!
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
“¿Las comodidades que Dios proporciona son demasiado pocas para ti? ¿No te bastan las suaves palabras de Dios?
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
¿Por qué te dejas llevar por tus emociones?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
¿Por qué tus ojos relampaguean de ira, que te vuelves contra Dios y te permites hablar así?
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
¿Quién puede decir que está limpio? ¿Qué ser humano puede decir que hace lo correcto?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Mira, Dios ni siquiera confía en sus ángeles: ¡ni siquiera los seres celestiales son puros a sus ojos!
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
¡Cuánto menos puros son los que están sucios y corrompidos, bebiendo en el pecado como si fuera agua!
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
“Si estás dispuesto a escucharme, te lo mostraré. Te explicaré mis ideas.
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
Esto es lo que han dicho los sabios, confirmado por sus antepasados,
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
aquellos a quienes sólo se les dio la tierra antes de que los extranjeros estuvieran allí.
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
“Los malvados se retuercen de dolor toda su vida, durante todos los años que sobreviven estos opresores.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
Sonidos aterradores llenan sus oídos, e incluso cuando piensan que están a salvo, el destructor los atacará.
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
No creen que escaparán de la oscuridad; saben que una espada los espera.
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
Vagan en busca de comida, preguntando dónde está. Saben que su día de oscuridad está cerca.
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
La miseria y el tormento los abruman como a un rey que se prepara para la batalla.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Agitan sus puños en la cara de Dios, desafiando al Todopoderoso,
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
atacándolo insolentemente con sus escudos.
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
“Han engordado en su rebeldía, sus vientres se han hinchado de grasa.
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
Pero sus ciudades quedarán desoladas; vivirán en casas abandonadas que se desmoronan en ruinas.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Perderán sus riquezas, su riqueza no perdurará, sus posesiones no se extenderán por la tierra.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
“No escaparán de la oscuridad. Como un árbol cuyos brotes se consumen en un incendio forestal, el soplo de Dios lo hará desaparecer.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
Que no confíen en cosas sin valor, porque su recompensa será inútil.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Esto se pagará por completo antes de que llegue su hora. Son como las ramas de los árboles que se marchitan,
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
como las vides que pierden sus uvas inmaduras, o los olivos que pierden sus flores.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
Porque los que rechazan a Dios son estériles, y el fuego quemará las casas de los que aman los sobornos.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Planean problemas y producen el mal, dando lugar al engaño”.
