Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Entonces Elifaz temanita tomó la palabra y dijo:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
“¿Es acaso de sabios responder con argumentos vanos, y llenarse el pecho de viento,
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
arguyendo con palabras inútiles, y con razones sin valor?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
De veras, tú destruyes la piedad y socavas el temor de Dios.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Porque tu boca revela tu iniquidad, adoptas el lenguaje de los arteros.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Tu propia boca, y no yo, te condena, tus mismos labios testifican contra ti.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
¿Naciste tú el primero de los hombres, saliendo a la luz antes que los montes?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
¿Escuchaste tú los secretos de Dios, secuestraste para ti la sabiduría?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
¿Qué sabes tú, que no sepamos nosotros? ¿En qué nos supera tu sabiduría?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
También entre nosotros hay cabezas canas y hombres de edad, más avanzados en días que tu padre.
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
¿Acaso tienes en poco las consolaciones de Dios, y las suaves palabras que se te dicen.
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
¿Adónde te lleva tu corazón, y qué significa el pestañeo de tus ojos?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
¿Por qué diriges contra Dios tu ira, y profiere tu boca tales palabras?
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
¿Qué es el hombre para aparecer inocente; el nacido de mujer, para ser justo?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Pues Él no se fía ni de sus santos; los mismos cielos no están limpios a su vista;
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
¿cuánto menos este ser, abominable y perverso, el hombre, que bebe como agua la iniquidad?
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Te voy a enseñar; escúchame; te voy a contar lo que he visto,
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
lo que los sabios enseñan sin ocultar nada, — (como lo recibieron) de sus padres—
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
pues a ellos solos fue dado el país, y no pasó extraño alguno entre ellos.
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
Todos sus días el impío es atormentado; y el tirano ignora el número de sus años.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
Voz de angustia suena en sus oídos; en plena paz le asalta el devastador.
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
Él mismo pierde la esperanza de escapar a las tinieblas; se siente amenazado de la espada;
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
vaga buscando alimento, (diciendo): ¿En dónde está? sabe que es inminente el día de las tinieblas;
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
le aterran angustia y tribulación, le acometen como un rey listo para la guerra.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Pues extendió su mano contra Dios, se exaltó contra el Todopoderoso.
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
Corre contra Él, erguido el cuello, ocultándose detrás de sus escudos,
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
cubierto el rostro con su gordura, con capas de grosura sus lomos.
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
Vive en ciudades asoladas, en casas inhabitadas, destinadas a convertirse en ruinas.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Por eso no será rico, sus bienes no durarán, y su hacienda no se extenderá sobre la tierra.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
Nunca escapará a las tinieblas; la llama abrasará sus renuevos, y él será llevado por el soplo de la boca de (Dios).
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
No confíe en una engañosa vanidad; la misma vanidad será su recompensa.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Ella le llegará antes que se acaben sus días, y sus ramas no reverdecerán ya más.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
Sacudirá como la vid sus uvas, aun estando en cierne, y como el olivo dejará caer su flor.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
La casa del impío es estéril, y el fuego consume la morada del que se deja sobornar.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Concibe penas y engendra maldades, nutriendo en su seno el engaño.”
