Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Então respondeu Eliphaz o themanita, e disse:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
Porventura dará o sábio por resposta ciência de vento? e encherá o seu ventre de vento oriental?
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
Arguindo com palavras que de nada servem e com razões, com que nada aproveita?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
E tu tens feito vão o temor, e diminues os rogos diante de Deus.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Porque a tua boca declara a tua iniquidade; e tu escolheste a língua dos astutos.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
A tua boca te condena, e não eu, e os teus lábios testificam contra ti.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
És tu porventura o primeiro homem que foi nascido? ou foste gerado antes dos outeiros?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
Ou ouviste o secreto conselho de Deus? e a ti só limitaste a sabedoria?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
Que sabes tu, que nós não sabemos? e que entendes, que não haja em nós?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
Também há entre nós encanecidos e idosos, muito mais idosos do que teu pai.
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Porventura as consolações de Deus te são pequenas? ou alguma coisa se oculta em ti
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Porque te arrebata o teu coração? e porque acenam os teus olhos?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
Para virares contra Deus o teu espírito, e deixares sair tais palavras da tua boca?
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
Que é o homem, para que seja puro? e o que nasce da mulher, para que fique justo?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Eis que nos seus santos não confiaria, e nem os céus são puros aos seus olhos.
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
Quanto mais abominável e fedorento é o homem que bebe a iniquidade como a água?
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Escuta-me, mostrar-to-ei: e o que vi te contarei
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
(O que os sábios anunciaram, ouvindo-o de seus pais, e o não ocultaram.
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
Aos quais somente se dera a terra, e nenhum estranho passou por meis deles):
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
Todos os dias o ímpio se dá pena a si mesmo, e se reservam para o tirano um certo número de anos.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
O sonido dos horrores está nos seus ouvidos: até na paz lhe sobrevem o assolador.
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
Não crê que tornará das trevas, e que está esperado da espada.
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
Anda vagueando por pão, dizendo: Onde está? Bem sabe que já o dia das trevas lhe está preparado à mão.
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
Assombram-no a angústia e a tribulação; prevalecem contra ele, como o rei preparado para a peleja.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Porque estende a sua mão contra Deus, e contra o Todo-poderoso se embravece.
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
Arremete contra ele com a dura cerviz, e contra os pontos grossos dos seus escudos.
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Porquanto cobriu o seu rosto com a sua gordura, e criou enxundia nas ilhargas.
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
E habitou em cidades assoladas, em casas em que ninguém morava, que estavam a ponto de fazer-se montões de ruínas.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Não se enriquecerá, nem subsistirá a sua fazenda, nem se estenderão pela terra as suas possessões.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
Não escapará das trevas; a chama do fogo secará os seus renovos, e ao assopro da sua boca desaparecerá.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
Não confie pois na vaidade enganando-se a si mesmo, porque a vaidade será a sua recompensa.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Antes do seu dia ela se lhe cumprirá; e o seu ramo não reverdecerá.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
Sacudirá as suas uvas verdes, como as da vide, e deixará cair a sua flor como a da oliveira.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
Porque o ajuntamento dos hipócritas se fará estéril, e o fogo consumirá as tendas do suborno.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Concebem o trabalho, e parem a iniquidade, e o seu ventre prepara enganos.
