Jobin 15

1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Hagi anante Tema kumateti ne' Elifasi'a amanage huno Jopuna kenona hunte'ne,

2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Knare antahi'zane vahe'mo'a e'inara huno agafa'a omne kea ohantagege, zage hanati kazigati amuhonentake zaho'mo eno eme vazi zoreankna huno agi'arina osiresine.

3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Hagi knare antahi'zane vahe'mo'a nena'a omne kea huno ke hara regahifi?

4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Hianagi kagra Anumzamofona korora huntenka, agesga hunka Agri agorga nomanine.

5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Hagi kumika'amo hugasmigenka nanekea nehane. Kagra knare nanekema hunka vahe'ma azeri savri'ma hu'arera knare hu'nane.

6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

Nagra huhaviza hunogantoanki, kagri kagi'mo huhaviza hunegante. Kagri kagefu'namo maka havizanka'a huama hunegante.

7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Kagra kagesama antahi'nana, vahera fore osu'nege'na nagra esera fore hu'noe hunka nehampi? Hifi kagrama kagesama antahinana, agonaramina fore osu'nege'na nagra fore hutogeno, henka fore hu'ne hunka nehano?

8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Anumzamo'ma Agra'a keagama retroma hifina kagra mani'nampi? Hagi kagrake'za knare antahi'zana erinampi?

9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Hagi tagrama antahita ketama osu'nona zana, na'a tagaterenka nentahinka, tagrama antahini'ma osu'nona zana, na'a tagaterenka kagra antahinira hu'nane?

10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Hagi tagri kazigama mani'naza ranra vahe'ma, efeke zamazoka'ma reana vahe'mo'za kagri negafana agatere'za za'zakna mani'naze.

11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Hagi knafima mani'nankeno Anumzamo'ma kazeri so'ema hiazamo'a, osi huno knarera huogantefi? Hagi akoheno'ma fru kema hugamia kemo'a, knarera huoganteo?

12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Na'amo higeno antahintahi kamo'a afe'arera nevigeno, kavumo'a ke so'ea nosie?

13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

E'ina'ma nehigenka Anumzamofona krimpa ahenentenka, keonke keretira azeri havizana nehane?

14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Hagi ama mopafina magore huno agru vahera omani'neankino, ama mopafina fatgo vahera omanitfa hu'ne.

15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Hagi ko, Anumzamo'a ankero vahetmina antahi nozmie. Hagi monafi vahe'mo'enena Anumzamofo avurera agrua osu'naze.

16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Hagi mopafi vahe'mota agru osuta kumike vahe mani'nonankita, kefo avu'ava'ma hu'zankura tinku'ma ave'nesigeno'ma hiaza huno tusi taga'nete.

17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Hagi Jopuga nagra kaveri hugahuanki, kama antahio. Nagrama ke'na anthi'nama hu'noa zamofona huama hu'na kasamigahue.

18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

Knare antahi'zane vahe'mo'zama zamafahe'mofompinti'ma eri'naza antahintahia eri fraoki, eri ama' hazage'na nagra antahi'noe.

19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Hagi e'inahu antahi'zama eri'naza vahera zamagra mopa agafa vahe mani'naze. Hagi zamagra emani vahera omani'naze.

20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Hagi kefo avu'ava zama nehia vahe'mo'a, mika zupa atazampi manino nevie.

21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Ana nehuno azeri agogofe'zamofo agasasankea antahi vava nehuno, musema huno mani knafinena ha' vahekura korora hu vava nehie.

22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Hagi agrama amentintima hiana, fegi'ma atirami'na hanizampima vanuana, bainati kazinteti nahe frigahaze huno korora nehie.

23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Hagi agra bretigura hakeno vano nehuno, igati bretia erigahueha huno agesa nentahie. Hanizamo'ma retrotra'ma huno'ma tava'oma'are'ma me'neana, ko antahino keno hu'ne.

24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Atazamo'ene hazenke zamo'ene azeri koro higeno, hate vunaku trotra nehia kini ne'mo nehiaza huno antahintahi hakare nehie.

25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Na'ankure azana anakino mopa nemasagino, Hanavenentake Anumzamofona huhaviza hunte'ne.

26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Hagi agra hanko azampina eri'neno Anumzamofona hara huntenaku agareno vu'ne.

27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Hanki afovamo'a avugosa eri anonevazigeno afafafina afovamo'a avite'neanagi,

28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

agra haviza hu'nea kumapi nemanino, vahe omani zute noma pasru hu'zama hu'nea nompi manigahie.

29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Hanki fenozamine zago zmimo'enena zazatera omne fanane huge, keonke zama eri nafa'ama hu'zantmimo'a ruzahera huno mopa atumparera vuno enora osugahie.

30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Hanki agra hanizampintira atreno ofregahie. Hagi zagemofo amuhomo ne'zana te hagege nehanigeno, Anumzamo'ma asimu'ma antesia zaho'mo, ahe fanane hugahie.

31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Hanki negi vahe'mo'zama nehazaza hu'za nena'a omne fenozantera zamentintia osiho. Na'ankure e'inahu vahe'mo'a agra agu'agesa'ama omne zampintira mago mizana e'origahie.

32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Hanki e'inahu vahera kasefa vahe mani'neza ame hu'za frisageno, zagasefage ani'nane zafamo'ma hariri hiaza hu'za fanene hugahaze.

33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Hanki agra nena osu'negeno tagi'za tro hu'naza waini tinkna nehuno, olivi zafa amosaremo raga'a fore osu'negeno ame huno tagiramiankna hugahie.

34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Hanki Anumzamofo kema antahino amage'ma onte vahe'mo'a mofavrea kase nontesigeno, havigema huno knare osu kankmunteti'ma zagoma erino feno vahe'ma mani'nesia vahe'mofo seli nomo'a teveregahie.

35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Na'ankure ana vahe'mo'a hazenke zamofo amu'ene huno kefo avu'ava'za kasenente. E'ina huno arimpafintira havigema huno vahe'ma revatgama hu'za erifore nehie.