Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Éliphaz de Théman prit la parole et dit:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
Le sage répond-il par un vain savoir? Se gonfle-t-il la poitrine du vent d’orient?
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
Est-ce par d’inutiles propos qu’il se défend? Est-ce par des discours qui ne servent à rien?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Toi, tu détruis même la crainte de Dieu, Tu anéantis tout mouvement de piété devant Dieu.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Ton iniquité dirige ta bouche, Et tu prends le langage des hommes rusés.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Ce n’est pas moi, c’est ta bouche qui te condamne. Ce sont tes lèvres qui déposent contre toi.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
Es-tu né le premier des hommes? As-tu été enfanté avant les collines?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
As-tu reçu les confidences de Dieu? As-tu dérobé la sagesse à ton profit?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
Que sais-tu que nous ne sachions pas? Quelle connaissance as-tu que nous n’ayons pas?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
Il y a parmi nous des cheveux blancs, des vieillards, Plus riches de jours que ton père.
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Tiens-tu pour peu de chose les consolations de Dieu, Et les paroles qui doucement se font entendre à toi?…
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Où ton cœur t’entraîne-t-il, Et que signifie ce roulement de tes yeux?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
Quoi! C’est contre Dieu que tu tournes ta colère Et que ta bouche exhale de pareils discours!
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
Qu’est-ce que l’homme, pour qu’il soit pur? Celui qui est né de la femme peut-il être juste?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Si Dieu n’a pas confiance en ses saints, Si les cieux ne sont pas purs devant lui,
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
Combien moins l’être abominable et pervers, L’homme qui boit l’iniquité comme l’eau!
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Je vais te parler, écoute-moi! Je raconterai ce que j’ai vu,
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
Ce que les sages ont fait connaître, Ce qu’ils ont révélé, l’ayant appris de leurs pères.
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
A eux seuls appartenait le pays, Et parmi eux nul étranger n’était encore venu.
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
Le méchant passe dans l’angoisse tous les jours de sa vie, Toutes les années qui sont le partage de l’impie.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
La voix de la terreur retentit à ses oreilles; Au sein de la paix, le dévastateur va fondre sur lui;
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
Il n’espère pas échapper aux ténèbres, Il voit l’épée qui le menace;
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
Il court çà et là pour chercher du pain, Il sait que le jour des ténèbres l’attend.
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
La détresse et l’angoisse l’épouvantent, Elles l’assaillent comme un roi prêt à combattre;
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Car il a levé la main contre Dieu, Il a bravé le Tout-Puissant,
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
Il a eu l’audace de courir à lui Sous le dos épais de ses boucliers.
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Il avait le visage couvert de graisse, Les flancs chargés d’embonpoint;
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
Et il habite des villes détruites, Des maisons abandonnées, Sur le point de tomber en ruines.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Il ne s’enrichira plus, sa fortune ne se relèvera pas, Sa prospérité ne s’étendra plus sur la terre.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
Il ne pourra se dérober aux ténèbres, La flamme consumera ses rejetons, Et Dieu le fera périr par le souffle de sa bouche.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
S’il a confiance dans le mal, il se trompe, Car le mal sera sa récompense.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Elle arrivera avant le terme de ses jours, Et son rameau ne verdira plus.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
Il sera comme une vigne dépouillée de ses fruits encore verts, Comme un olivier dont on a fait tomber les fleurs.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
La maison de l’impie deviendra stérile, Et le feu dévorera la tente de l’homme corrompu.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Il conçoit le mal et il enfante le mal, Il mûrit dans son sein des fruits qui le trompent.
