Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Et Éliphaz, le Thémanite, répondit et dit:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
Le sage répondra-t-il avec une connaissance [qui n’est que] du vent, et gonflera-t-il sa poitrine du vent d’orient,
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
Contestant en paroles qui ne profitent pas et en discours qui ne servent à rien?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Certes tu détruis la crainte [de Dieu], et tu restreins la méditation devant Dieu.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Car ta bouche fait connaître ton iniquité, et tu as choisi le langage des [hommes] rusés.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Ta bouche te condamnera, et non pas moi, et tes lèvres déposent contre toi.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
Es-tu né le premier des hommes, et as-tu été enfanté avant les collines?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
As-tu entendu [ce qui se dit] dans le conseil secret de Dieu, et as-tu accaparé pour toi la sagesse?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
Que sais-tu que nous ne sachions? que comprends-tu qui ne soit également avec nous?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
Parmi nous il y a aussi des hommes à cheveux blancs et des vieillards plus âgés que ton père.
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Est-ce trop peu pour toi que les consolations de Dieu et la parole douce qui se fait entendre à toi?
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Comment ton cœur t’emporte-t-il, et comment tes yeux clignent-ils,
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
Que tu tournes contre Dieu ton esprit et que tu fasses sortir de ta bouche des discours?
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
Qu’est-ce que l’homme mortel, pour qu’il soit pur, et celui qui est né d’une femme, pour qu’il soit juste?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Voici, il ne se fie pas à ses saints, et les cieux ne sont pas purs à ses yeux:
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
Combien plus l’homme, qui boit l’iniquité comme l’eau, est-il abominable et corrompu!
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Je t’enseignerai, écoute-moi; et ce que j’ai vu je te le raconterai,
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
Ce que les sages ont déclaré d’après leurs pères et n’ont pas caché; –
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
À eux seuls la terre fut donnée, et aucun étranger ne passa au milieu d’eux: –
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
Tous ses jours, le méchant est tourmenté, et peu d’années sont réservées à l’homme violent;
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
La voix des choses effrayantes est dans ses oreilles; au milieu de la prospérité, le dévastateur arrive sur lui;
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
Il ne croit pas revenir des ténèbres, et l’épée l’attend;
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
Il erre çà et là pour du pain: – où en trouver? Il sait qu’à son côté un jour de ténèbres est préparé;
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
La détresse et l’angoisse le jettent dans l’alarme, elles l’assaillent comme un roi prêt pour la mêlée.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Car il a étendu sa main contre Dieu, et il s’élève contre le Tout-puissant;
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
Il court contre lui, le cou [tendu], sous les bosses épaisses de ses boucliers.
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Car il a couvert sa face de sa graisse, et a rendu gras ses flancs.
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
Et il habitera des villes ruinées, des maisons que personne n’habite, qui vont devenir des monceaux de pierres.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Il ne deviendra pas riche, et son bien ne subsistera pas, et ses possessions ne s’étendront pas sur la terre.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
Il ne sortira pas des ténèbres; la flamme séchera ses rejetons, et il s’en ira par le souffle de sa bouche.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
Qu’il ne compte pas sur la vanité: il sera déçu, car la vanité sera sa récompense;
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Avant son jour, elle sera complète, et son rameau ne verdira pas.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
Il se défait, comme une vigne, de ses grappes vertes, et, comme un olivier, il rejette ses fleurs.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
Car la famille des impies sera stérile, et le feu dévorera les tentes [où entrent] les présents.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Il conçoit la misère et enfante le malheur, et son sein prépare la tromperie.
