Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Alors Eliphaz de Théman prit la parole et dit:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
Le sage répond-il par une science vaine? Se gonfle-t-il la poitrine de vent?
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
Se défend-il par de futiles propos, par des discours qui ne servent à rien?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Toi, tu détruis même la crainte de Dieu, tu anéantis toute piété envers Dieu.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Ta bouche révèle ton iniquité, et tu prends le langage les fourbes.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Ce n'est pas moi, c'est ta bouche qui te condamne, ce sont tes lèvres qui déposent contre toi.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
Es-tu né le premier des hommes? As-tu été enfanté avant les collines?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
As-tu assisté au conseil de Dieu? As-tu dérobé pour toi seul la sagesse?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
Que sais-tu, que nous ne sachions? Qu'as-tu appris, qui ne nous soit familier?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
Nous avons aussi parmi nous des cheveux blancs, des vieillards plus riches de jours que ton père.
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Tiens-tu pour peu de chose les consolations de Dieu et les douces paroles que nous t'adressons?
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Où ton cœur t'emporte-t-il, et que signifie ce roulement de tes yeux?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
Quoi! C'est contre Dieu que tu tournes ta colère, et que de ta bouche tu fais sortir de tels discours?
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
Qu'est-ce que l'homme, pour qu'il soit pur, le fils de la femme, pour qu'il soit juste?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Voici que Dieu ne se fie pas même à ses saints, et les cieux ne sont pas purs devant lui:
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
combien moins cet être abominable et pervers, l'homme qui boit l'iniquité comme l'eau!
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Je vais t'instruire, écoute-moi; je raconterai ce que j'ai vu,
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
ce que les sages enseignent, — ils ne le cachent pas, l'ayant appris de leurs pères;
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
à eux seuls avait été donné le pays, et parmi eux jamais ne passa l'étranger. —
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
« Le méchant, durant tous ses jours, est rongé par l'angoisse; un petit nombre d'années sont réservées à l'oppresseur.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
Des bruits effrayants retentissent à ses oreilles; au sein de la paix, le dévastateur fond sur lui.
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
Il n'espère pas échapper aux ténèbres, il sent qu'il est guetté pour le glaive.
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
Il erre pour chercher son pain; il sait que le jour des ténèbres est prêt, à ses côtés.
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
La détresse et l'angoisse tombent sur lui; elles l'assaillent comme un roi armé pour le combat.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Car il a levé sa main contre Dieu, il a bravé le Tout-Puissant,
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
il a couru sur lui le cou raide, sous le dos épais de ses boucliers.
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Il avait le visage couvert de graisse, et les flancs chargés d'embonpoint.
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
Il occupait des villes qui ne sont plus, des maisons qui n'ont plus d'habitants, vouées à devenir des monceaux de pierre.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Il ne s'enrichira plus, sa fortune ne tiendra pas, ses possessions ne s'étendront plus sur la terre.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
Il n'échappera pas aux ténèbres; la flamme desséchera ses rejetons, et il sera emporté par le souffle de la bouche de Dieu.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
Qu'il n'espère rien du mensonge, il y sera pris; le mensonge sera sa récompense.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Elle arrivera avant que ses jours soient pleins, et son rameau ne verdira plus.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
Il secouera, comme la vigne, son fruit à peine éclos; il laissera tomber sa fleur, comme l'olivier.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
Car la maison de l'impie est stérile, et le feu dévore la tente du juge corrompu.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Il a conçu le mal, et il enfante le malheur, dans son sein mûrit un fruit de déception. »
